[ ongenkoukut ja launit ]

Luusta ja puusta tehtyjä ongenkoukkuja käytettiin yhdessä siimanpainon kanssa. Puisia ei Suomesta ole löytynyt ja luisiakin vain muutama. Tunnetuin löytö on Valkjärven luukoukku, joka on 61 mm pitkä, raskastekoinen koukku. Siimaa varten koukun yläpäähän on kaiverrettu kaksi lovea. Toinen koukkulöytö on Saarijärven Rusavierron koukku, jossa itse koukun kärki tosin puuttuu. Tämä koukku on huomattavasti sirotekoisempi kuin Valkjärven esine, koukun yläpäässä on sidoslovi. Rusavierron asuinpaikalt on kolme muutakin luukoukun osaa, varhaismesoliittisesta yhteydestä. Lisäksi useilta asuinpaikkakaivauksilta löytyy luukoukkujen osia, lähinnä on tunnistettu koukun väkäsiä. Outokummun Sätöksen luukoukku on tulkittu yhdistelmäkoukun osaksi. Luukoukut ajoittuvat koko kivikauden ajalle.

Tavallaan koukun esimuoto on launi, n. 5-10 cm pitkä tikku, joka kapenee molempiin päihinsä ja jonka keskelle tai päihin on tehty siimalle lovi. Launiin laitetaan elävä syötti, jonka nielaistuaan kala saa launin poikittain suuhunsa. Launit on yleensä tehty luusta, puusta tai sarvesta, mutta Suomesta on löydetty vain muutama kivinen launi, joista tunnetuin on Viipurin Häyrynmäen keskeltä lovettu tikkumainen launi.


Kirjallisuus:

Edgren, Torsten 1967: Fiskkrokar och pilkar från Finlands stenålder. Nordensiöldsamfundets tidskrift, årg. XXVII, 1967.

Pälsi, Sakari 1912: Über steinzeitliche Hakenfischereigeräte in Finland. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja XXVI.

Pälsi, Sakari 1920: Riukjärven ja Piiskunsalmen kivikautiset asuinpaikat Kaukolassa. Suomen Muinaismuistoyhdistyksen Aikakauskirja XXVIII.

Schulz, Hans-Peter 1996: Pioneerit pohjoisessa. Suomen varhaismesoliittinen asutus arkeologisen aineiston valossa. Suomen Museo 1996.



Kuva 1. KM 5428:681 Viipuri Häyrynmäki, launi, luinen ongenkoukku. HY/ARLA.
Kuva 2. KM 32195:6046 Saarijärvi Rusavierto, luinen ongenkoukku. MV/MH.

[ © Helsingin yliopisto kulttuurien tutkimuksen laitos arkeologia 2001 ]