Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Ajankohtaista

Arkeologit ja nimistöntutkijat Villingissä

Kuva: Marika Luhtala

Yliopiston tutkijat ovat ryhtyneet yhteisvoimin selvittämään, voisiko nimistöntutkimuksen ja arkeologian keinoin saada uutta tietoa Helsingin saariston asutushistoriasta.


Viipurin ja Porvoon läänin maakirja vuodelta 1544 tietää kertoa, että Helsingin saariston Villingissä oli Lasse Nilssonilla tila. Tilan tarkkaa sijaintia ei kuitenkaan tunneta, eikä myöskään sitä onko saarella asuttu jo varhemmin. Helsingin yliopiston tutkijat ovat ryhtyneet yhteisvoimin selvittämään, voisiko nimistöntutkimuksen ja arkeologian keinoin saada uutta tietoa Helsingin saariston asutushistoriasta.

– Idean tästä hankkeesta saivat nimistöntutkimuksen yliopistonlehtori Terhi Ainiala ja arkeologian professori Mika Lavento. Ensimmäinen kohteemme viime vuonna oli Vallisaari, mutta se osoittautui liian myllätyksi. Villinki vaikutti paremmalta, varsinkin kun tiedetään että siellä on asuttu jo keskiajalla, kertoo hankkeen harjoittelija Marika Luhtala.

Kuva: Marika Luhtala


Löytöjä

Arkeologi Paula Kouki sekä arkeologian opiskelija Annukka Debenjak ja suomen kielen opiskelija Marika Luhtala viettivät huhtikuun lopussa kaksi viikkoa Villingissä.

– 1700-luvun kartassa on paikannimi Lergropsäng/Savikuopanniitty, ja tämän nimen perusteella osasimme etsiä kuoppaa oikeasta paikasta ja löysimmekin sellaisen. Saarella toimi lyhyen aikaa tiilitehdas, kertoo Marika.

Saaren paikannimet kertovat sekä skandinaavisesta että suomalaisesta asutuksesta, ja myös läheisen Jollaksen nimistö, esimerkiksi Tavastvarpet ja Finnviken, viittaavat hämäläiseen/suomalaiseen asutukseen.

– Lasse Nilssonin tilaa emme löytäneet. Keskiaikainen asutus on ollut suojaisan Kylänlahden ympärillä, mutta siellä nykyiset huvilat ovat tutkimustemme tiellä. Muu osa saarta on hyvin kivikkoista, mutta löysimme esimerkiksi kiviröykkiön, joka saattaa olla hauta pronssi- tai rautakaudelta. Lisäksi löytyi kaikenlaisia nuorempia jälkiä asutuksesta, esimerkiksi liitupiippujen kappaleita 1700-luvulta, posliinia, tiilenpalasia ja eläinten luita.

– Toivottavasti saamme lisärahoitusta, sillä haluaisimme laajentaa tutkittavaa aluetta sisämaahan ja jokien suille, jotta asutushistoriasta syntyisi kokonaiskuva.

Kuva: Marika Luhtala

Puhdistetut löydöt käydään läpi ja moderni aineisto, kuten kukkaruukun palaset, poistetaan.


Kenttätyökokemusta

Luhtalan tarkoitus oli haastatella saaren asukkaita paikannimistä, mutta huhtikuussa ei saarella vielä ollut montakaan haastateltavaa. Kielitieteilijästä tuli arkeologien apulainen, joka teki muun muassa pintapoimintaa paikallisen pienviljelijän pellolla ja oppi samalla paljon uutta.

– Olin aivan innoissani löydöistäni, mutta arkeologit näkivät heti, että ne eivät olleet kiinnostavia. Olin ensimmäistä kertaa tällaisissa kenttätöissä, ja kokemus oli sekä hauska että innostava. Tein jo kandintutkielmani Villingin nimistöstä ja jatkan aiheen parissa maisterinopinnoissani, suunnittelee Luhtala.

Lue lisää hankkeen blogista.


Teksti: Pia Purra
Kuvat: Marika Luhtala

2015

2014

2013