Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Ajankohtaista

Arkeologit etsivät merkkejä Saimaan vedenpinnan alle jääneestä kivikautisesta asutuksesta

Vedenalainen kanto edelleen juurillaan Taipalsaaren Sarviniemen edustalla. Kuva: Ismo Marttinen

Vedenalainen kanto edelleen juurillaan Taipalsaaren Sarviniemen edustalla. Kuva: Ismo Marttinen

Eteläisen Saimaan vedenpinnan alle jääneet kivikautiset asuinpaikat kirkastaisivat kuvaa mesoliittisen ja varhaisneoliittisen kivikauden (noin 10 000–5 700 vuotta sitten) ihmisten toiminnasta, elinkeinoista ja ympäristöstä.


Helsingin yliopistossa on käynnistynyt kolmivuotinen arkeologinen hanke ”Lost Inland Landscapes”, jolla tähdätään eteläisen Saimaan vedenpinnan alle jääneiden kivikautisten asuinpaikkojen jäljittämiseen. Rahoitus hankkeelle on Helsingin yliopiston kolmivuotisista tutkimusmäärärahoista, ja sen johtajana on vedenalaisen arkeologian apulaisprofessori (tenure track) Marcus Hjulhammar.


Ala-Saimaan vedenpohjassa kivikautisia kannokoita ja turvekerroksia

Eteläisen ns. Ala-Saimaan alueella sijainneiden pikkujärvien vedenpinta oli kivikauden alussa paikoin jopa 20 metriä nykyistä alempana. Matalan vesistövaiheen jälkeen pikkujärvien vedenpinta alkoi kohota paikoin voimakkaastikin maankohoamisen ja vesistöjen kallistumisen myötä. Tämän seurauksena Ala-Saimaan valuma-alue laajeni yli 700 neliökilometrin laajuiseksi järvialtaaksi.

Vedenpinnan nousu eli transgressio päättyi Vuoksen puhkeamiseen noin 5 700 vuotta sitten, jolloin Saimaan altaan vesimassat kuluttivat uuden lasku-uoman kaakkoon. Transgression myötä varhaisen kivikauden maa-alueita on jäänyt vedenpinnan alle ja niitä on hautautunut rantakerrostumiin. Ala-Saimaan vedenpohjasta onkin lukuisia havaintoja kivikautisista kannokoista ja turvekerroksista, joita on tutkittu geologisesti ja ajoitettu radiohiilimenetelmällä.


Veneitä, kulkuväyliä, kalastusvälineitä, asuinpaikkoja

Uudessa hankkeessa pyritään löytämään aikaisemmin tuntemattomia arkeologisia kohteita, jotka ovat jääneet Ala-Saimaan vedenpinnan alle tai jotka ovat hautautuneet rantasoiden kerrostumiin. Orgaanisia materiaaleja, kuten puuta, nahkaa tai kasvinosia ei löydy tavallisilta ”kuivan maan” arkeologisilta kohteilta kuin poikkeustapauksissa niiden huonon säilymisen vuoksi. Sen sijaan kosteissa, hapettomissa oloissa nämä materiaalit voivat säilyä erinomaisesti jopa tuhansien vuosien ajan. Tunnetuimpia pohjaliejuihin tai soihin hautautuneita löytöjä maailmalla ovat suoruumiit, veneet, kulkuväylät ja kokonaiset esihistorialliset asuinpaikat. Tällaiset löytöaineistot ovat empiirisesti hyvin rikas arkeologinen lähdemateriaali.

Hyvin säilyneiden aineistojen avulla on mahdollista saada viitteitä siitä, kuinka monipuolisesti muinaiset väestöt ovat hyödyntäneet erilaisia materiaaleja – toisaalta myös, millaisia löytöjä tai rakenteita kuivan maan arkeologisilla kohteilla ei enää ole löydettävissä. Hyvän säilymisen lisäksi vedenalaiset ja soistuneet kohteet muodostavat tärkeän tutkimusaineiston ympäristön ja luonnonolojen muutoksen tutkimukselle. Muinaisten habitaattien rekonstruointi on mahdollista luonnontieteellisten analyysien, kuten siitepöly-, makrofossiili- tai hyönteistutkimusten avulla. Kohteen arkeologinen löytöaineisto laajenee ja monipuolistuu sen ympäristön tutkimuksen myötä.


Kenttätöitä heinäkuussa Saimaan eteläosissa

Hankkeen tavoitteena on yhdistää ja kehittää kuivan maan, kosteikkojen ja vedenalaisen arkeologian tutkimusmenetelmiä kivikauden tutkimuksessa. Kenttätöitä tullaan tekemään Saimaan eteläosissa Taipalsaaren, Lemin, Ruokolahden ja Lappeenrannan alueilla. Arkeologisessa inventoinnissa pyritään paikantamaan tutkimusalueelta aikaisemmin tuntemattomia mesoliittisen ja varhaisneoliittisen kivikauden asuinpaikkoja. Kenttätöitä rannoilla, soilla ja matalassa rantavedessä tehdään kolmen viikon ajan heinäkuussa. Kenttätyöstä vastaavat FM Satu Koivisto ja FM Tapani Rostedt.

Kesällä 2016 tehdään sukellustutkimuksia, geofysikaalisia mittauksia ja koekaivauksia mielenkiintoisiksi havaituilla alueilla. Sukellustutkimusta ja vedenalaislaitteiston testausta tullaan tekemään yhteistyössä Ruotsin Södertörnin yliopiston Meriarkeologian tutkimusinstituutin (MARIS) kanssa.


Osaamista maailmalta

Projekti on monella tapaa monitieteinen ja myös uusinta teknologiaa ja paikkatietoaineistoja hyödynnetään kenttätyön suunnittelussa sekä Ala-Saimaan vesistövaiheiden ja vedenalaisen topografian mallintamisessa. Projektin toimintoja ja menetelmiä suunnitellaan yhteistyössä kansainvälisen referenssiryhmän kanssa, jossa on edustajia Tanskasta, Ruotsista, Saksasta, Latviasta, Venäjältä ja Suomesta.

Ryhmän tarkoituksena on koota yhteen arkeologeja ja geologeja, jotka ovat perehtyneet vastaaviin ympäristöihin ja arkeologisiin kohteisiin Itämeren piirissä ja edistää näin kansainvälistä yhteistyötä tällä haastavalla arkeologian osa-alueella. Hankkeen kansainvälinen aloitusseminaari järjestettiin Helsingin yliopistossa toukokuussa 2015.


Lisätietoja projektista:

FM Satu Koivisto
050 448 8757, satu.m.koivisto(at)helsinki.fi

PhD Marcus Hjulhammar
050 448 2355, marcus.hjulhammar(at)helsinki.fi (ruotsiksi tai Englanniksi)

2015

2014

2013