Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Ajankohtaista

Digihumanismia ja etnografiaa yhdistävä projekti voi muuttaa historiankirjoitusta

Lotta Weckström uskoo, että digital humanities tulee mullistamaan tieteentekemistä. Hän hyödyntää projektissaan digital humanities -tutkimusta etnografiseen aineistoon. Muistitietohistoriat nostavat henkilöhistorioita virallisen historian rinnalle.


Lotta Weckström sai Suomen Kulttuurirahastolta 27.2. vuoden apurahan post doc -projektilleen ”Digital Humanities ja etnografisen aineiston tulevaisuus digitalisoituvassa maailmassa”.

Kyseessä on kaikkiaan kolmivuotinen tutkimusprojekti, jonka ensimmäisen vuoden Weckström toteuttaa University of Californian Berkeleyn kampuksella Yhdysvalloissa. Suomessa hän tekee tutkimustaan Helsingin yliopiston filosofian, historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksella.  Yhteistyökumppaneina ovat Ruotsinsuomalaisten Arkisto Sverige Finnarnas Arkiv Tukholmassa ja Siirtolaisuusinstituutti Turussa. 


Digital humanities mullistaa tieteentekemistä

Digital Humanities (DH) tarkoittaa uutta tutkimusta, opetusta ja uuden tiedon tuottamista, joka tapahtuu tietojenkäsittelytieteen ja humanistisen tutkimuksen risteyksessä. DH-projekteissa kootaan tutkimusaineistoa ja luodaan käyttäjäystävällinen tietokanta, joka mahdollistaa muun muassa valtavien tekstiaineisojen nopeat analyysit.

Lotta Weckström näkee digital humanities -suuntauksen suurena muutoksena tutkimuksen tekemisen kentällä.

– Uskon sen olevan rinnastettavissa 1900-luvun alkupuolen kielelliseen käänteeseen, joka mullisti humanististen alojen tieteentekemistä. Tapamme mieltää maailmaa ja sen valtasuhteita muuttuivat kielelliseen käänteen myötä, nyt DH tuo meidät seuraavan suuren murroksen kynnykselle.

– Digitalisoituva maailma, sosiaalinen media, elektroniset oppimisympäristöt ja informaationkulun nopeus tuovat ulottuvillemme valtavan määrän tietoa entistä nopeammin.


Henkilöhistorioita virallisen historian rinnalle

DH-projektit ovat toistaiseksi keskittyneet lähinnä digitalisointiin ja suurien tekstiaineistojen analyysiin, mutta Lotta Weckström lähestyy hankkeessaan DH:ta toisesta näkökulmasta.
Hän tarkastelee projektissaan digital humanities -tutkimuksen avaamia mahdollisuuksia ja sen asettamia rajoitteita etnografisen aineiston, erityisesti haastattelujen ja muistitietoaineistojen kannalta.

– Keskityn DH:n ja etnografisen materiaalin yhdistämisen myötä nouseviin eettisiin ongelmiin ja avaan keskustelua etnografisen aineiston tulevaisuudesta digitalisoituvassa maailmassa.

– Olen kiinnostunut “virallista” historiaa haastavista muistitietohistorioista ja DH:n tarjoamista mahdollisuuksista nostaa henkilöhistorioita virallisen historian rinnalle.

Weckströmin tutkimus on poikkitieteellinen ja asettuu kulttuurintutkimuksen sekä SOME-tutkimuksen välimaastoon. Projektin tavoitteena on, että “tavallisten” ihmisten historiat ja sitä kautta koko ryhmää koskeva historia saa uusia ulottuvuuksia – ja toivottavasti pysyvämmän paikan historiankirjoituksessa.

Projekti kannustaa käyttäjää muodostamaan käsityksen tapahtumista toisistaan usein voimakkaasti poikkeavien lähteiden perusteella. Tällaiset projektit voivat parhaimmillaan haastaa kanonisoituneen historian.

Tutkimusaineisto koostuu jo olemassa olevasta ruotsinsuomalaisten haastattelu- ja muistitietoaineistosta. Materiaali kattaa ruotsinsuomalaisten historiaa aina 1960-luvun työläishaastatteluista nuorten 2000-luvulla tehtyihin haastatteluihin.

– Uskon DH-projektien tulevaisuudessa palvelevan aiheesta kiinnostuneita virallisen historiankirjotuksen tavoin, ja haluan olla mukana rakentamassa uutta tiedonkokoamisen, -käsittelyn ja -jakamisen projektia.


Temaattinen ajattelu kannattaa

Humanistisen tiedekunnan dekaani Hanna Snellman sanoo, että nykyisin on usein järkevää sekoittaa perinteistä tieteenala-jakoa ja ajatella temaattisesti. Lotta Wecströmin hanke on hyvä esimerkki uudesta suuntauksesta.

– Weckström on väitellyt soveltavan kielentutkimuksen alalta, mutta etnografisin menetelmin. Siten hänen hankkeensa kiinnittyy kansatieteeseen, jossa etnografia on keskeinen menetelmä.


Joka kymmenes sai apurahan

Suomen Kulttuurirahasto jakoi apurahoina ennätykselliset 23 miljoonaa euroa vuosijuhlassaan 27. helmikuuta. Apurahahakemuksia oli kaikkiaan 9 500. Apurahoista puolet myönnettiin taiteeseen, puolet tieteeseen. Molemmissa ryhmissä 11 prosenttia hakijoista sai apurahan.

Helsingin yliopiston humanistisesta tiedekunnasta apurahan saajien joukossa oli esimerkiksi suomen kielen emeritaprofessori Auli Hakulinen, joka aikoo kirjoittaa muistelmateoksen omasta osuudestaan suomalaisen kielitieteen kehitykseen

”Taiteen arjen kuvaaja, ohitettujen tarinoiden kertoja”, emeritaprofessori, taidehistorian dosentti Riitta Konttinen sai Kulttuurirahastolta 30 000 euron palkinnon.

Lista kaikista rahoituksen saaneista

Riitta Konttisen haastattelu Helsingin Sanomissa 28.2.2015

2015

2014

2013