Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Ajankohtaista

Arkeologit löysivät todisteita esiroomalaisesta viljelystä Raaseporissa

Raaseporin Bäljarsin arkeologiset kaivaukset. Kuva: Satu Koivisto

Raaseporin Bäljarsin arkeologiset kaivaukset. Kuva: Satu Koivisto

Raaseporin arkeologisilta kaivauksilta tehdyt löydöt kirkastavat kuvaa esiroomalaisen rautakauden ajan (500–1 eaa.) ihmisten toiminnasta, elinkeinoista ja luonnonympäristöstä.


Raaseporissa Lepinjärvellä tehdyiltä Bäljars 2 -kohteen arkeologisilta kaivauksilta löytyi ruuan valmistukseen liittyviä liesiä tai keittokuoppia, Morby-tyypin keramiikkaa sekä piitikari tai -sirppi. Lisäksi löytyi auranjälkiä, jotka ovat merkkinä varhaisesta peltoviljelystä.

– Kyseessä ovat ilmeisesti maamme varhaisimmat koukkuauralla kynnetyt jäljet, sanoo Helsingin yliopiston arkeologian tohtorikoulutettava ja kaivauksien kenttäjohtaja Satu Koivisto.

Kaivauksilta tutkittiin maanäytteitä, joista analysoitiin kasvinjäännöksiä, hiiltä ja maaperän geofysikaalisia ominaisuuksia.


Ohraa ja pähkinöitä

Analyysien perusteella Bäljarsissa on viljelty ohraa, spelt- tai emmervehnää ja mahdollisesti kauraa.

– Vertailimme tuloksia saman aikakauden löytöihin muualta Suomesta. Niiden perusteella ohra on ollut 2000–3000 vuotta sitten yleisin viljalaji, sanoo Helsingin yliopiston arkeologian tohtorikoulutettava Santeri Vanhanen.

Rikkaruohojen perusteella vaikuttaa siltä, että vilja on kylvetty keväällä ja kosteikkokasveilla ravittujen eläinten lantaa on käytetty peltojen lannoittamiseen. Viljelyalueet on ilmeisesti raivattu tulen avulla.

Bäljarsin asukkaat ovat myös keräilleet luonnonkasveja, kuten pähkinää, mukulaleinikkiä ja katajaa.

Tunnistettujen hiilten perusteella alueella on kasvanut lepän ja pajun lisäksi myös jaloja lehtipuita, kuten saarnea, vaahteraa ja tammea.

– Tutkimuksissamme selvisi, että Bäljarsin ympäristö ei ollutkaan autio esiroomalaisella kaudella, kuten aiemmin oli ajateltu, vaan alueella oli useita asuinpaikkoja. Alue oli suotuisa varhaisen rautakauden asumiselle ja viljelylle sopivan hiesumaan, kalkkipitoisuuden sekä hyvien maa- ja vesiyhteyksien vuoksi, Satu Koivisto kertoo.

Tutkimuksen tekivät Helsingin yliopiston arkeologian tohtorikoulutettavat Santeri Vanhanen ja Satu Koivisto. Artikkeli julkaistiin kansainvälisessä Journal of Archaeological Science: Reports -sarjassa 25.10.2014.

Artikkeli on ladattavissa maksutta 30.1.2015 asti osoitteessa
http://authors.elsevier.com/a/1QA-J,rVDB7PZE.


Lisätietoja

Santeri Vanhanen
040 086 6729
santeri.vanhanen(at)helsinki.fi

2015

2014

2013