Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Ajankohtaista

Väitös: Suomen kulttuurinen identiteetti vahvistui sodan aikana julkisuusdiplomatian ansiosta

  Millaista oli Suomen maakuvan viestintä sota-aikana ja sitä seuranneina ns. vaaran vuosina? Millaisena Suomi halusi tulla nähdyksi maailmalla, ja mitä keinoja käytettiin?

FK Elina Melginin yleisen historian oppiaineen väitöstutkimus Propagandaa vai julkisuusdiplomatiaa? Taide ja kulttuuri Suomen maakuvan viestinnässä 1937–52 tarkastetaan perjantaina 11. huhtikuuta 2014.

Melgin on tarkastellut maakuvan viestinnän olemusta, sen kulttuurista sisältöä ja kansainvälisiä kulttuuri- ja mediasuhteita. Tarkastelun alla on ollut Suomen suhde kuuteen maahan (Ruotsi, Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Saksa, Italia, Ranska), ja kulttuurin alueista mukana ovat kaikki aikakauden keskeiset taidelajit kuten kirjallisuus, kuvataide ja musiikki.

1930-luvun lopussa Suomi panosti maakuvan viestintään enemmän kuin koskaan aiemmin. Sotakoneistoa varten perustetut valtion tiedotusorganisaatiot osallistuivat maakuvatyöhön ulkoasianministeriön ja lähetystöjen rinnalla. Maakuvaa rakensivat myös maanpuolustustyöhön osallistuneet puoliviralliset ja yksityiset tahot.

Taide ja kulttuuri olivat mukana maapropagandan agendassa. Suomalaisuutta sekä eroa slaavilaisuuteen osoitettiin Kalevala-aiheisella taiteella, länsieurooppalaisia juuria kreikkalais-roomalaisella klassismilla. Esimerkiksi Sibeliuksen musiikki, Gallen-Kallelan ja Wäinö Aaltosen taide ja V.A. Koskenniemen lyriikka sopivat nationalismin hengessä maakuvan viestinnän tarpeisiin.

Kansallisilla, kulttuuriin kiedotuilla viesteillä herätettiin yleistä sympatiaa ulkomailla ja taisteltiin bolsevismia vastaan. Talvisodan aikana Suomi viesti taisteluaan Neuvostoliittoa vastaan kamppailuna koko länsimaisen kulttuurin puolesta. Talvisodasta tuli merkittävin yksittäinen tapahtuma, joka vaikutti maakuvaan vielä 1950-luvulla.

Tutkimuksessa osoitetaan, että viestinnän propagandistinen luonne toteutui selkeimmin suhteissa Saksaan 1941–43. Muiden maiden kohdalla diplomaattinen luonne oli propagandaa vahvempaa. Sensuuria ei kulttuurin sisällöissä juuri harjoitettu, ja sisältöjä loivat samat ammattilaiset ja organisaatiot, jotka olivat vallassa ennen sotaa ja sen jälkeen. Taiteella ja kulttuurilla oli erityinen merkitys maakuvan viestinnässä tutkimusperiodin aikana myös siksi, että yllättävän monet propagandistit (esimerkiksi Lauri Puntila, Lauri Viljanen tai Alvar Aalto) olivat taustaltaan kulttuurin alueen toimijoita.

Kulttuurin tärkeä rooli kansainvälisissä suhteissa jatkui myös sodan jälkeen, koska politiikkaa ei kylmän sodan ilmapiirissä voitu puhua. Sekä Neuvostoliitto että Yhdysvallat harjoittivat kulttuuridiplomatiaansa Suomessa. Kulttuurisuhteiden kahdenkeskinen vuorovaikutus alkoi saada 1950-luvulla multilateraalista luonnetta.

Suurin vaikutus maakuvalla oli omakuvaan. Panostus taiteeseen ja kulttuuriin vahvisti identiteettiä. Keitä me olemme, keitä emme -pohdinta eli vahvana poikkeusvuosina. Vuosina 1937–52 Suomella oli mahdollisuus kanonisoida tarinaa puolueettomasta, itsenäisestä kansakunnasta, joka arvostaa omaa länsimaisiin juuriin nojaavaa kulttuuriaan.

---

Elina Melgin on ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry:n toimitusjohtaja. Hänellä on yli kahden vuosikymmenen kokemus monipuolisesta viestintä- ja suhdetoimintatyöstä sekä kulttuurin ja opetuksen että liike-elämän parista. Melgin kirjoittamat ja toimittamat kirjat, lehdet ja vuosikertomukset ovat voittaneet kotimaisia ja kansainvälisiä palkintoja. Vuosina 2010–2013 Melgin toimi maailman viestintäyhdistysten kattojärjestön The Global Alliance for Public Relations and Communication Managementin hallituksen jäsenenä. Nykyisin hän toimii saman järjestön Advisory Boardin jäsenenä sekä eurooppalaisen PR-historian tutkijoiden verkostossa.

Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Unioninkatu 34, Auditorium XII. Vastaväittäjänä on FT Louis Clerc, Turun yliopisto, ja kustoksena on professori Laura Kolbe.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Historiallisia tutkimuksia Helsingin yliopistosta XXXVI. Väitöskirjaa myy ProCom – Viestinnän ammattilaiset ry, procom(at)procom.fi.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa
E-thesis-palvelussa.


Väittelijän yhteystiedot:

Elina Melgin
elina.melgin(at)gmail.com
040 821 1688

2015

2014

2013