Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Ajankohtaista

Humanisti ottaa kopin - Ilkka Niiniluodon luento 14.11.2013

Ilkka Niiniluoto. Kuva: Mika Federley

Humanistit eivät ole vain apulaisen asemassa ihmiskunnan suurten haasteiden ratkaisemisessa. Etenkin haasteista arvoituksellisin, ihminen itse, kutsuu humanistitukijaa tulkikseen.


Ilmastonmuutos, energiantuotanto, vesivarannot, ikääntyminen. Viime vuosina monet tutkimusta suuntaavat tahot ovat pyrkineet jäsentämään tieteellisen tutkimuksen suuntaa esittämällä suuria haasteita, joita ihmiskunnalle asettuu ja joiden ratkaisemisessa tiede ja tutkimus ovat avainasemassa.

Mutta missä humanistit? Onko humanistit ja yhteiskuntatieteilijät unohdettu eurooppalaisessa tiedepolitiikassa? Onko humanisteja kuultu suurten haasteiden määrittelyssä vai onko heidän paikkansa vain luonnontieteiden ja teknologian apulaisina?

– Humanisteilla on tässä näytön paikka, sanoo teoreettisen filosofian professori Ilkka Niiniluoto. Hän puhui Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan avoimella yleisöluennolla 14. marraskuuta.

– Ihmistä tutkivilla tieteillä on olennaisen tärkeä merkitys globaalien ongelmien ratkaisemisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä.

Niiniluoto siteeraa Science Europen listaamia esimerkkejä, joissa yhteiskunnallisia haasteita ehdotetaan käsiteltäväksi humanististen tieteiden avulla. Laktoositoleranssin ja muuttoliikkeiden yhteyttä voidaan selvittää arkeologian tuloksia käyttämällä, epileptisiä kohtauksia ja ahdistustiloja tunnistaa puheanalyysin avulla ja energiaratkaisuja katsoa eettisten ehtojen näkökulmasta. Monitieteisyys on avain moneen ongelmaan.

Horizon 2020 puolestaan kutsuu humanisteja ratkaisemaan Euroopan roolia muuttuvassa maailmassa. Suomen Akatemian listalta löytyvät kulttuurien vuoropuhelu ja osaaminen mediayhteiskunnassa.


Peruskysymysten äärellä

Mutta tutkimuksen agendaa ei voi määritellä vain yhteiskunnan tarpeista lähtien, Niiniluoto korostaa.

– Tutkijalla tulee aina olla oma intohimo uusien totuuksien etsimiseen. Tähän perustuu se dynamiikka ja edistys, joita tutkimusaloilla tapahtuu.

Ja kysymyksiä tutkijoilla on. Konkreettisena esimerkkinä vaikkapa yli tuhat väitöskirjaa, jotka Helsingin yliopiston keskustakampuksella ovat viimeisten kymmenen vuoden aikana valmistuneet – täynnä nuoria tutkijoita kiehtovia tutkimusongelmia.

Tiedettä ovat aina vieneet eteenpäin suuret peruskysymykset. Humanistista perustutkimusta kannustavat edelleen suuret ihmiseen liittyvät maailmanarvoitukset: mielen ja aivojen suhde, kielen evoluutio, ihmisen ja maailman vuorovaikutus, rationaalisen päättelyn rakenne, oikeudenmukaisuus ja hyvän elämän päämäärät.

Perustutkimus selvittää arvoituksia pala palalta. Helsingin yliopistossa filosofia, klassiset kielet, oikeustiede ja teologia ovat olleet mukana aivan alusta lähtien, 1640-luvulta. 1800-luvulla valikoima täydentyi muun muassa nykykielillä, taiteentutkimuksella ja historialla.

1900-luvun lopulla huomattiin, että ihmistä koskevien kysymysten ratkaisuun tarvitaan myös monitieteisiä aloja. On syntynyt esimerkiksi tulevaisuudentutkimus, sukupuolentutkimus ja mediatieteet.


Ihminen on avoin ongelma

– Silti monet ihmistä koskevat kysymykset ovat yhä ratkaisematta, Niiniluoto sanoo.

– Tarvitaan tieteidenvälistä yhteistyötä humanistien kesken mutta myös kahden kulttuurin välillä eli humanistien ja luonnontieteilijöiden vuorovaikutusta.

Kuvio voi siis toimia myös toisin päin: humanistit kutsuvat luonnontieteilijöitä apuun itse määrittelemiensä tutkimuskysymysten ratkaisuun.

Biologista evoluutioteoriaa sovellettiin kulttuurin tutkimiseen jo 1800-luvun lopulla. Juurien etsinnässä suomalaisten etnistä ja kielellistä historiaa on selvitetty kielihistorian, arkeologian ja genetiikan avulla.

– Pohjalla on usein ajatus, että kun mennään tarpeeksi kauas historiassa, löydetään aito ja alkuperäinen ihminen.

Ihmisen alkuperää on selvitetty antiikin ajoista lähtien niin ihmistieteiden kuin luonnontieteidenkin voimin. Mutta mitä enemmän tutkimusta tehdään, sitä enemmän tuntuu löytyvän uusia kysymyksiä. Onko ihmisellä vapaa tahto, mikä on aivojen ja mielen suhde, mitä on hyvä elämä, millainen on ihmisen tulevaisuus tekoälyn ja geeniteknologian ympäröimänä?

Jo Sokrates sanoi: ”Tunne itsesi!” Ja yhä vain 2010-luvulla ihminen on avoin ongelma. Mutta sehän on tieteen kannalta vain hyvä asia.


Teksti: Suvi Uotinen
Kuva: Mika Federley

Katso luennon videotallenne:

2015

2014

2013