Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Ajankohtaista

Humanisteille tiedonjulkistamispalkintoja

Opetusministeri Krista Kiuru luovutti vuoden 2013 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot tiistaina 24.9. Palkittujen joukossa oli kolme humanistia: Venäjän kielen ja kirjallisuuden professori Arto Mustajoki, Suomen ja Skandinavian historian dosentti Panu Pulma ja historiantutkija Mirkka Lappalainen.


Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot myönnetään tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä, joka on lisännyt kansalaisten tietämystä ja antanut virikkeitä yhteiskunnalliselle keskustelulle. Elämäntyöpalkinnot ovat suuruudeltaan 20 000 euroa ja muut palkinnot 15 000 euroa.

– Tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot muistuttavat meitä siitä, että suomalaisessa yhteiskunnassa tiede kuuluu kaikille. Tänään meillä on tilaisuus palkita tieteen ja tiedon julkistajia heidän arvokkaasta työstään sen puolesta, että tieto löytää uudet yleisöt, olivatpa he sitten yhteiskunnan huippuosaajia tai pieniä lapsia, iloitsi opetusministeri Krista Kiuru palkintojen jakotilaisuudessa.


Palkitut humanistit

Professori Arto Mustajoki teoksesta "Kevyt kosketus venäjän kieleen"

Helsingin yliopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden professorin Arto Mustajoen kirja Kevyt kosketus venäjän kieleen on kaikkea muuta kuin kevyt. Kirja on painavaa tekstiä itäisen naapurimaamme kielestä ja kulttuurista. Samalla kirjan suuri ansio on sen helppolukuisuus. Harvoin on kieltä käsitelty yhtä oivaltavasti ja innostavasti tavalla, joka saa myös maallikon ymmärtämään, miten kieli rakentuu ja miten se kehittyy.

Kirjan jäsennys on tässä suhteessa suorastaan ovela. Kirja alkaa – niin kuin kieliä koskevat kirjat usein – kirjaimista, mutta johdattelee lukijan vaivihkaa kielen rakenteisiin. Tästä tehtävästä Mustajoki onnistuu lähes täysin ilman kieliopillisia nimityksiä. Kirjaa kuvaavatkin varsin nokkelat ja lukijan kiinnostuksen herättävät alalukujen nimet kuten ”Monet housut ja yhdet häät”, ”Venäläinen unohtaa kotona” tai ”Voiko vielä olla jo?”. Näin kirja innostaa sellaistakin lukijaa, jolle kyrilliset kirjaimet eivät ole entuudestaan tuttuja.

Mustajoen kirjan vahvuutena suomalaisen lukijan kannalta on, että venäjän kieltä lähestytään suomen kielen ja meille tuttujen sanojen kautta. Lukija oppii muun muassa, että tuttu Sinebrychoffin nimi muodostuu kahdesta osasta: Sine viittaa siniseen ja brjuch vatsaan, mutta ei sinivatsaiseen ihmiseen, vaan siihen, että kyyhkysillä on sininen vatsa ja aatelisilla oli kyyhkysiä. Samalla meidät on huomaamattamme perehdytetty sananjohto-oppiin!

Kirjan viimeinen pääluku sijoittaa venäjän kielen ympäröivään yhteiskuntaan. Siinä pohditaan muun muassa sitä, puhutaanko koko Venäjällä samalla tavalla tai mikä venäjän kielen asema on Suomessa. Kevyt kosketus venäjän kieleen on ansiokas tietoteos, joka merkittävästi edistää venäjän kielestä käytävää ennakkoluulotonta keskustelua Suomessa. Samalla kirja jakaa ymmärtämystä minkä tahansa kielen rakentumiseen ja näyttää kielen kulttuurissa ja kulttuurin kielessä.


Suomen ja Skandinavian historian dosentti Panu Pulma, filosofian maisteri Tuula Rekola, filosofian tohtori Miika Tervonen, filosofian tohtori Risto Blomster, yhteiskuntatieteiden maisteri Sarita Friman-Korpela ja dosentti, filosofian tohtori Anna Maria Viljanen teoksesta "Suomen romanien historia"

Suomen romanien historia on laajan monitieteisen tutkimushankkeen tuloksena syntynyt, uraauurtava perusteos romanien historiasta, kielestä ja kulttuurista. Vastaavaa yhtenäistä ja kokonaisvaltaista, romanien vuosisataisia vaiheita käsittelevää ja perusteelliseen tutkimustyöhön nojautuvaa historiaesitystä ei ole tiettävästi tehty aiemmin missään muussa maassa.

Suomen romanien historia tuo kaivattua, uuteen tutkimustietoon perustuvaa, monipuolista valaistusta romanikansan omaperäiseen kulttuuriin sekä yhteistyöhön ja jännitteisiin valtaväestön kanssa. Jo 1500-luvulla Pohjolaan saapuneiden romanien kirjava menneisyys ja heidän vaiheensa etnisenä vähemmistönä ovat olleet ”sokea piste” tutkimukselle. Tietämyksemme romaneista on ollut populaarikulttuurin stereotyyppien leimaamaa ja valtaväestön tai viranomaisten näkökulmaan perustuvaa.

Kulttuurintutkimuksen lähestymistavan myötä myös romanikansan jäsenten oma tulkinta asemastaan pääsee tässä teoksessa esiin. Teoksen tutkijoissa ja kirjoittajissa on myös romanikulttuuria sisältäpäin tuntevia henkilöitä. Kirja tuotettiin yhteistyössä Romaniasiain neuvottelukunnan kanssa.

Monipuolisesti uutta tietoa ja kuva-aineistoa esittelevässä teoksessa rakentuu vaiheikas selviytymistarina romanien saapumisesta maahan, kiertolaisuuden ajasta ja nykyisestä elämästä osana suomalaista yhteiskuntaa – kuitenkin oman kulttuurisen identiteetin säilyttäen. Teoksessa tuodaan ansiokkaasti esiin romanikulttuurin monia erityispiirteitä, tapoja, normeja ja arvoja, kerrotaan heidän suhteestaan uskontoon, esitellään Suomen romanien kieltä, vaateparren kehitystä, musiikkia ja poliittista toimintaa. Myös romanikysymyksen kansainvälinen ulottuvuus saa osakseen tarpeellista huomiota. Tämän päivän Euroopassa eletään jälleen yhtä romanikansan vaihetta, kun uusia eteläisiä romaneja ilmaantuu kaduillemme kotimaidensa ankarien elinolojen pakottamina.

Suomen romanien historia on ainutlaatuinen ja ajankohtainen teos. Se kertoo paitsi romanien omasta historiasta myös suomalaisten – valtaväestön ja romanien – yhteisestä historiasta. Näin teos auttaa tärkeällä tavalla ymmärtämään yhteiskuntamme nykyisyyttä ja yhteistä tulevaisuutta.


Historiantutkija, filosofian tohtori Mirkka Lappalainen teoksesta "Jumalan vihan ruoska. Suuri nälänhätä Suomessa 1695–1697"

Historiantutkija Mirkka Lappalainen (s. 1975) väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 2005 Creutzien merkittävää aatelissukua käsitelleellä väitöskirjallaan. Helsingin yliopisto huomioi Lappalaisen teoksen väitöskirjapalkinnolla. Pian väittelyn jälkeen vuonna 2006 Lappalainen julkaisi historiallisia esseitä sisältävän teoksen Maailman painavin raha. Tämä kokoelma kirjoituksia 1600-luvun aikakaudesta palkittiin vuoden tiedekirjana. Lappalaisen kolmas teos Susimessu vuodelta 2009 sai Lauri Jäntin palkinnon. Kirjan tarkastelema ajanjakso sijoittuu 1500-luvun jälkipuoliskolle, niin sanottujen veljesriitojen aikaan.

Sanontaa mukaillen, ei kolmea ilman neljättä. Mirkka Lappalaisen teos Jumalan vihan ruoska. Suuri nälänhätä Suomessa 1695–1697 herätti ilmestyessään paljon huomiota mediassa, niin lehdistössä kuin televisiossakin. Se, että neljänsadan vuoden takaisista asioista kertova historiateos läpäisee julkisuuskynnyksen tällä tavoin, on poikkeuksellista.

Poikkeuksellisen julkisen kiinnostuksen syyt on helppo jäljittää teoksen ominaisuuksiin, jotka tekevät siitä myös tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon arvoisen. Lappalainen on ottanut vakavasti ajatuksen siitä, että kieli on viestinnän väline. Hänen tekstinsä ovat aina huolellisesti suunniteltuja ja tyylillisesti ihailtavan luettavia. Esikuvia vastaavasta kielellisestä tyylitaituruudesta voi varmastikin löytää Ruotsin suurvalta-ajan tutkijoiden joukosta Pohjanlahden takaa.

Pelkkä tyylitaituruus ei kuitenkaan riitä, hyvässä historiateoksessa tulee olla myös vakuuttavasti tutkittu ja tulkittu sisältö, jolla on sanottavaa kirjoitusajankohtansa ihmisille ja yhteiskunnalle. Tässä suhteessa Lappalaisen teos 1600-luvun suurista nälkävuosista poikkeaa vielä edukseen jo erinomaisista edeltäjistään. Lappalainen osoittaa, kuinka menneisyyden nälänhädillä ja nälänhädillä tänä päivänä on tärkeitä yhtymäkohtia, joiden kautta nykyajan ihminen voi ymmärtää menneisyyttä mutta myös menneisyyden avulla nykypäivää. Jumalan vihan ruoska on näin historiallisen tutkimuksen tiedonjulkistamista parhaimmillaan.

>> Kaikki palkitut opetus- ja kulttuuriministeriön sivuilla

2015

2014

2013