Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Ajankohtaista

Väitös: Naps, poks ja pam kuuluvat kieleen

Mitä yhteistä on ilmauksilla "Siinä sivussa Petri vetäisi yhden kaljan että humps", "Jonkun pitää sanoa räks tai poks että vakuutus korvaa" ja "Se ei ole mikään naps-ilmiö"? Niissä on käytetty ääntä jäljittelevää, taipumatonta sanaa aivan tietynlaisessa suomen kielelle ominaisessa rakenteessa. Tätä kielen ilmiötä on kartoitettu Helsingin yliopistossa valmistuneessa uudessa väitöskirjassa.


Imitatiiveja eli onomatopoeettisia interjektioita (esim. humps, räks, poks, roiskis, fruuum, pfhiuuu) pidetään usein lasten kielenä, sarjakuvien keinoina tai vain puheenomaisina ilmauksina, joilla ei ole varsinaista roolia kielessä tai kielenkuvauksessa.

FM Anni Jääskeläisen tuore väitöskirjatutkimus Todisteena äänen kuva kääntää asetelman ylösalaisin: Imitatiivit ovat suomen kielen arvokas keinovara. Niitä tarvitaan myös kirjoitetussa kielessä lähes kaikenlaisissa teksteissä sanomalehtiteksteistä Internetin keskusteluihin ja blogiteksteihin.


Ääntä, liikettä ja tarinankuljetusta

Suomen kielen tutkija Anni Jääskeläinen on tutkinut ääntä tai liikettä jäljitteleviä taipumattomia sanoja laajan aineiston avulla. Jääskeläisen tutkimus tarkastelee imitatiiveja tutkimalla niitä rakenteita, joihin imitatiivit sijoittuvat. Tutkimus esittelee ja kuvaa formaalisti noin kolmekymmentä erilaista täytettävää konstruktiota, joiden osina imitatiivit esiintyvät nykysuomessa.

Tutkimus osoittaa, että imitatiivien avulla voidaan paitsi kuvata kuultua ääntä myös esimerkiksi kuvata tapahtumisen tapaa ja olioiden laatua, kuvata tapahtumia kertomuksissa, rakentaa retorista tarinankuljetusta näkökulmanvaihdoksineen ja kuvata vuorovaikutuksellisia tekoja. Imitatiiveja käytetään metaforisesti kuvattaessa affektisia tunnekokemuksia. Näin on esimerkissä, jossa kuvitteellinen ääni tehostaa eron kuvausta: En ajatellut muuta kuin häntä. Olin onnellinen. Kunnes pam! hän jätti minut.


Aineistoa netistä ja Hesarista – 1800-luvulta nykypäivään

Jääskeläinen on tarkastellut 4300:aa imitatiivisanetta käyttökonteksteissaan. Autenttiset käyttöesimerkit edustavat erilaisia tekstejä mm. Internetistä, Helsingin Sanomista ja erilaisista aineistokokoelmista. Aineistossa on tekstejä 1800-luvun lopulta nykypäivään.

Varioiva aineisto osoittaa, että imitatiivit ja imitatiivikonstruktiot kuuluvat suomen kielen käyttövaroihin ja että niitä on käytetty suunnilleen samoin 1800-luvun lopulta tähän päivään. Mistään aivan uudesta, vain esimerkiksi sarjakuvien aikaansaamasta ilmiöstä ei siis ole kyse.

---

FM Anni Jääskeläinen väittelee 11.6.2013 kello 12 aiheesta "Todisteena äänen kuva – Suomen kielen imitatiivikonstruktiot" (Imitations of sounds as evidence: the constructions of imitatives in the Finnish language ).

Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Päärakennus, Auditorium XII, Unioninkatu 34. Vastaväittäjänä on professori, FT Tuomas Huumo, Turun yliopisto, ja kustoksena on professori Jaakko Leino.

Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa
E-thesis-palvelussa.


Väittelijän yhteystiedot:

Anni Jääskeläinen
anni.m.jaaskelainen(at)helsinki.fi

2015

2014

2013