Yliopiston etusivulle Suomeksi På svenska In English
Helsingin yliopisto Humanistinen tiedekunta
 

Humanistinen tiedekunta

 

 

Ajankohtaista

Antropologi oppii uskaltautumalla yhteisöihin

Kuvassa ensimmäinen romanileiri, jolle Judith Okely asettui tutkijana vuosia sitten.

Kädet multaan, kehottaa Helsingissä vieraillut professori Judith Okely antropologian tutkijoita.


Miten antropologin kannattaa lähestyä tutkimuskohdettaan? Professori Judith Okelyllä on tästä selkeä näkemys. Hän teki antropologista tutkimusta Ison-Britannian romaneista osallistumalla syvällisesti heidän jokapäiväiseen elämäänsä.

– Menin heidän mukaansa perunapellolle, iskin käteni multaan ja sain tuulen mukana pellon pölyt naamalleni. Mutta mitä olisin saanut irti siitä, että olisin seisoskellut pellon laidalla lehtiön kanssa ja kirjoittanut ylös havaintoja siitä, miten he poimivat perunoita?

Okely puhui Helsingin yliopistolla järjestetyssä Romani Linguistics and Anthropology -seminaarissa 7. toukokuuta. Hän on romanitutkimuksen uranuurtaja Isossa-Britanniassa ja arvostettu antropologisten menetelmien asiantuntija.

Hän kannustaa tutkijoita oppimaan tutkimuskohteestaan kehollisten kokemusten kautta, vaikka sitten perunoita poimimalla.


Tarkkailijasta kokijaksi

Okelyltä ilmestyi hiljattain antropologisia menetelmiä käsittelevä teos Anthropological Practice: Fieldwork and the Ethnographic Method. Kirjaansa varten hän haastatteli antropologisen kenttätyön tekijöitä eri puolilta maailmaa.

Kun ulkopuolinen liittyy osaksi yhteisöä, tilanteet eivät aina ole helppoja. Myös Okely itse joutui erikoiseen konfliktitilanteeseen tehdessään tutkimustyötä romaniyhteisössä.

Hänen mahaansa turvotti monen ruokalajin illallisen jälkeen, ja jostain syystä syntyi yleinen vitsi, että hän olisi raskaana ja vauvan isä olisi yksi yhteisön jäsenistä. Tämän vaimo loukkaantui pahasti. Okely kuitenkin pelasti tilanteen esittelemällä lelunukkea ja sanomalla: ”katsokaa, nyt vauva on syntynyt, ja vaadin elatusapua!” Tilanne ratkesi ja kaikki nauroivat.

– Minun oli pakko selviytyä tilanteesta heittäytymällä ja huumorin keinoin. En olisi voinut vetäytyä tutkijan roolin taakse, Okely kuvaa.


Masai-asennossa Tokion metroasemalla

Okelyn haastattelema ruotsalaistutkija puolestaan koki ensimmäistä kertaa elämässään henkilökohtaisesti, mitä rasismi on, kun häneltä varastettiin konserttilippu kesken kenttätyön. Hän piteli lippua kädessään jonottaessaan konserttiin, ja ohimennen lippu napattiin hänen kädestään.

Tutkittavat sanoivat, että heiltä muilta lippua ei olisi varastettu: hän joutui kiusanteon kohteeksi, sillä hän oli valkoihoinen mustien alueella.

Tutkijan ja tutkittavien suhde on aina kahdensuuntainen: molemmat oppivat. Okely kertoo japanilaisesta tutkijasta, joka soluttautui masai-heimon pariin Afrikassa. Japanilainen opetteli seisomaan kuin masait, yhdellä jalalla. Hän löysi kehollisen kokemuksen myötä vapauden.

Kun ruuhka stressaa Tokion metroasemalla, tutkija kuvittelee, että sateenvarjo on masai-keppi, ja ottaa siihen nojaten rennon masai-asennon yhdellä jalalla seisoen. Hetken helpotus suurkaupungin stressiin.

Teksti: Suvi Uotinen
Kuva: Judith Okely

2015

2014

2013