Werner Söderhjelm oli kirjallisuuden- ja kielentutkija sekä kirjallisuuskriitikko, jolla oli myös vaikutusvaltaa Suomen kulttuurielämässä.

· professori
· tutkija
· kirjallisuuskriitikko
· lähettiläs

Werner Söderhjelm aloitti uransa kirjallisuuden tutkijana. Länsi-Euroopassa suorittamiensa jatko-opintojen jälkeen hän suuntautui pois kansallis-idealistisesta kirjallisuusteoriasta ja ryhtyi painottamaan kansainvälistä vertailua. Saadakseen itselleen professorin viran Söderhjelm kuitenkin päätti suuntautua filologiaan. Hän toimikin aktiivisesti nykykielten yliopistotasoisen opetuksen aloittamisen puolesta. Vuonna 1894 Söderhjelmin uurastus palkittiin, kun hänet nimitettiin Aleksanterin yliopiston romaanisen filologian ylimääräisen professuurin virkaan. Seuraavat 20 vuotta hän työskenteli romaanisen ja germaanisen filologian professoreina. Nuoruuden ihastus kirjallisuustieteeseen Söderhjelmillä tosin säilyi läpi hänen filologin uransa. Hän tekikin filologian uransa ohella myös esimerkiksi henkilöhistoriallista kirjallisuudentutkimusta.

Vuonna 1913 Aleksanterin yliopistoon perustettiin erityisesti Werner Söderhjelmiä ajatellen kotimaisen ja yleisen kirjallisuushistorian professuuri. Hän ehti olla virassa vain muutaman vuoden ennen kuin vasta itsenäistyneen Suomen tarpeet vievät hänet muihin tehtäviin. Söderhjelm oli aina ollut aktiivisesti mukana yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa, esimerkiksi venäläisten sortotoimien aikana hän käytti monien muiden professorin tavoin hyväkseen omia kansainvälisiä suhteitaan Suomen asian puolesta. Maan lopulta itsenäistyttyä Söderhjelm lähti ensin Kööpenhaminaan Suomen tiedostustoimiston johtajaksi ja kaksi vuotta myöhemmin Tukholmaan lähettilääksi. Toimessaan hän pyrki tasoittelemaan Suomen ja Ruotsin välille 1920-luvulla syntyneitä jännitteitä. Niitä herättivät kysymys Ahvenanmaan asemasta sekä aitosuomalaisten Ruotsin-vastaisuus. Lähettiläänä hän myös teki suomalaista kulttuuria tunnetuksi.