Johan Vilhelm Snellman
(1806–1881)

J. V. Snellman pyrki vahvistamaan suomalaista kansalaisyhteiskuntaa, suomen kielen asemaa sekä uudistamaan reaalipoliittista suhtautumistapaa Venäjää kohtaan.

• professori
• filosofi
• kansallinen herättäjä
• senaattori
• Lauantaiseuran jäsen
• fennomaani
• toimittaja

J. V. Snellman perehtyi opinnoissaan ja tutkimuksessaan Hegelin filosofiaan, jolla oli yhteys 1800-luvun poliittiseen kuohuntaan. Yhteiskunnallinen toiminta kiinnosti häntä jo varhain, hän osallistui aktiivisesti ylioppilaskunnan ja Lauantaiseuran toimintaan. Puolustaessaan akateemista itsehallintoa Snellman saikin rettelöitsijän maineen. Hän vetäytyi hetkeksi yliopistotoiminnasta ja keskittyi levittämään mielipiteitään lehdistön välityksellä. Kuopiossa hän toimittikin omaa yhteiskuntakriittistä Saima –lehteään, jossa julkaisi kasvatukseen ja kansalliseen aktivoimiseen liittyneitä kriittisiä artikkeleita. Lehden lakkautuksen jälkeen Snellman löysi itselleen pian toisia julkaisukanavia. Vuoden 1848 levottomuuksien vuoksi häntä ei valittu filosofian professoriksi. Olojen rauhoituttua hänet nimitettiin Aleksanterin yliopiston siveysopin ja tieteiden järjestelmän professoriksi, sillä maineestaan huolimatta monet viranomaiset arvostivat häntä.

J. V. Snellman jätti 1850-luvulla yhteiskunnallisen kritikoinnin ja keskittyi Suomen taloudellisten mahdollisuuksien kehittämiseen. Fennomaanina hän suositti reaalipoliittista suhtautumista Venäjään ja sen keisariin. Vaikka Snellman pysytteli fennomaanien puoluetoiminnan ulkopuolella, hänestä tehtiin senaattori valtiontalouteen perehtyneisyyden vuoksi. Senaattorina hän ehdotti keisarille, että Suomi palkittaisin lojaalisuudestaan Puolan kapinan aikana määräämällä suomi virkakieleksi ja sitomalla markka ruplan sijasta hopeakantaan. Snellman itse toteutti rahareformin, joka pitkän tähtäimen hyödyistään huolimatta osoittautui maalle hyvin raskaaksi. Vanhemmilla päivillään hän ajoi valtiopäivien edustajana sekä toimittajana edelleen aktiivisesti fennomaanista linjaansa. Kaikenlaisesta radikaalimmasta toiminnasta hän kuitenkin sanoutui irti.

 


 • 1835–1843
Aleksanterin yliopiston filosofian dosentti

• 1843–1849
Kuopion yläalkeiskoulun rehtori

• 1844–1846
Saima ja Maamiehen ystävä -lehtien toimittaja

• 1856–1863
Aleksanterin yliopiston siveysopin ja tieteiden järjestelmän professori

• 1859
Kanslianeuvos

• 1860–1861
Aleksanterin yliopiston pedagogiikan vt. professori

• 1863–1868
Keisarillisen Senaatin talousosaston jäsen ja finanssitoimituskunnan päällikkö

• 1866
Aatelointi

• 1869–1881
Suomen hypoteekkiyhdistyksen johtokunnan puheenjohtaja

• 1870–1874
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran esimies