Johan Ludvig Runeberg

(1804–1877)

J. L. Runeberg on Suomen kansallisrunoilija, joka esimerkiksi Vänrikki Stoolin tarinoissa loi isänmaallisuutta ja moraalista identiteettiä.

· opettaja
· toimittaja
· kansallisrunoilija
· kirjailija
· Lauantaiseuran jäsen

J. L. Runeberg sai vuonna 1830 Aleksanterin yliopiston kaunopuheisuuden dosentin viran. Viran hoitonsa ohella hän ryhtyi julkaisemaan isänmaallisuutta kohottavia runoja, kuten Hirvenhiihtäjät ja Hanna sekä huvinäytelmiä. Runoilijana Runeberg ihaili suuresti klassillista antiikkia ja sen kirjallisuutta. Etenkin antiikin moraalikäsitys siihen liittyvine urhoollisuus ja uskollisuus käsitteineen teki häneen lähtemättömän vaikutuksen. Niiden kautta hän muokkasikin runoillaan Suomen kansalle moraalisen identiteetin. Virikkeitä isänmaatunteen nostamiselle Runeberg sai Lauantaiseurasta, jonka kokouksissa keskusteltiin kansallisuudesta, kulttuurista ja politiikasta. Vuonna 1837 Runeberg muutti Porvooseen, jonka kymnaasista sai vakinaisen viran Antiikin kirjallisuuden lehtorina. Virkaan kuului Itä-Suomen hiippakunnan tuomiokapitulin jäsenyys. Runeberg vihittiinkin papiksi vuonna 1838. Opetusvirkojensa lisäksi hän oli toimittajana esimerkiksi Helsingfors Morgonblad ja Borgå Tidning -lehdissä.

Vuoden 1848 levottomuuksien aikana J. L. Runeberg antoi Helsingin ylioppilaille esitettäväksi kansallislauluksi kirjoittamansa runon Maamme, jonka Fredrik Pacius sitten sävelsi. Samana vuonna Runeberg kirjoitti Vänrikki Stoolin tarinoiden ensimmäisen osan. Molemmilla teoksillaan hän pyrki ohjaamaan ylioppilaita lojaalisuuteen Venäjän keisaria kohtaan. Vuonna 1860 julkaistusta Vänrikki Stoolin tarinoiden toisesta osasta tuli sotaisampi muuttuneen poliittisen tilanteen vuoksi. Runebergistä oli jo hyvin aikaisessa vaiheessa suosittu myös Ruotsissa, jossa hän kohosi lähes kansallisikoniksi. Venäjälläkin hän saavutti kuuluisuutta 1830-luvulta alkaen. Hänen tuotantoaan on käännetty myös monille muille kielille. Runebergin maine kasvoi jo hänen eläessään palvonnanomaiseksi ja hänet julistettiin Suomen ensimmäiseksi suurmieheksi.

 


· 1830–1837
Aleksanterin yliopiston kaunopuheisuuden dosentti

· 1832–1837
Helsingfors Morgonblad –lehden toimittaja

· 1837–1857
Porvoon kymnaasin lehtori

· 1838
Pappisvihkimys

· 1838–1848
Borgå Tidning –lehden toimittaja

· 1839
Ruotsin Akatemian palkinto

· 1847–1850
Porvoon kymnaasin rehtori

· 1844
Professorin arvo

· 1854–1857
Virsikirjakomitean jäsen