Thiodolf Rein jatkoi filosofian professorina J. V. Snellmanin työtä sekä toimi yliopiston hallinnossa aktiivisesti venäläistämistoimia vastaan.

· professori
· rehtori
· kansleri
· valtiopäiväedustaja
· poliitikko

Thiodolf Rein sai Aleksanterin yliopiston filosofian professuurin J. V. Snellmanin jälkeen. Nimitystä edelsi pitkä kiista viranhakijoiden välillä. Reinin ajamat idealismi ja suomenmielisyys voittivat lopulta Wilhelm Bolinin liberaalimman linjan. Tutkijana Rein keskittyi pääasiallisesti sielutieteeseen eli psykologiaan, mutta ei luonut pitkästä professorikaudestaan huolimatta mitenkään merkittävää uutta tutkimusta. Opettajana hän kuitenkin oli mukana muokkaamassa suomalaista psykologista tieteenalaa kohti kokemusperäistä tutkimusta. Snellmanille psykologia oli ollut vielä täysin teoreettinen oppiaine. Samalla Rein aloitti suomenkielisen filosofian opetuksen, kehitti alan suomenkielistä sanastoa sekä perusti filosofisen yhdistyksen. Hän kirjoitti myös muutamia historiallisia elämänkertoja esimerkiksi juuri Snellmanista.

Tutkijanuraa merkittävämmäksi Thiodolf Reinille muodostui toiminta yliopiston hallinnossa. Ensimmäisen sortokauden aikana Rein toimi Aleksanterin yliopiston kanslerina pyrkien torjumaan venäläistämispyrkimyksiä. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov kyllästyi lopulta Reinin niskoitteluun ja erotti tämän sijaiskanslerin virasta vuonna 1903. Tilalle nimitettiin myöntyväisyyssuunnan edustaja J. R. Danielson-Kalmari. Olojen rauhoituttua Rein nimitettiin uudelleen kanslerin virkaan vuonna 1906. Reinin poliittiseen toimintaan kuului venäläistämispyrkimyksien vastustuksen ohella ristiriitojen sovitteleminen. Valvojan päätoimittajana Rein kannatti suomalaisen puolueen pääjoukkoa vapaamielisempää linjausta niin yhteiskunnallisesti kuin kielipoliittisestikin. Hän esimerkiksi ymmärsi sosiaalisten reformien välttämättömyyden sekä piti kansallista etua kielipolitiikkaa tärkeämpänä.