Gustaf John Ramstedt

(1873–1950)

G. J. Ramstedt oli kansainvälisestikin maineikas suomalainen tiedemies, joka toimi myös diplomaattina Kaukoidässä Suomen itsenäistyttyä.

· professori
· tutkija
· opettaja
· poliitikko
· diplomaatti
· tutkimusmatkailija

G. J. Ramstedt oli lähtöisin köyhistä oloista ja taloudellinen tilanne pakotti hänet töihin heti kandidaatin tutkinnon suorittamisen jälkeen. Hän elätti itseään opettajana. Professori Otto Donner kuitenkin tuki Ramstedtin opintojen jatkamista ja kannusti tätä altailaisten kielten tutkimuksen pariin. Tästä Ramstedtin ura lähti todelliseen nousukierteeseen. Vuosina 1898–1912 hän teki seitsemän tutkimusmatkaa Keski-Aasiaan, joiden aikana hän tutki perusteellisesti alueen kieliä. Tutkimustyönsä tuloksena Ramstedtistä tuli vertailevan altailaisen kielentutkimuksen uranuurtaja ja modernin mongolistiikan perustaja. Saamiensa stipendien ohella Ramstedt elätti perhettään edelleen toimimalla opettaja sekä vuodesta 1906 alkaen myös Aleksanterin yliopiston dosenttina. Vuonna 1917 Ramstedtin toimeentulo tuli vihdoin turvatuksi, kun hän sai altailaisen kielitutkimuksen professorin viran.

G. J. Ramstedtistä kehittyi todellinen altailaisen kielentutkimuksen suurmies. Monet hänen tutkimustuloksistaan ovat edelleen päteviä ja ainutlaatuisia. Lisäksi hän löysi uudelleen Tshinggis-kaanin jälkeläiset sekä kirjoitti ensimmäisen tieteellisesti pätevän korean kieliopin. Ammattidiplomaattien puuttuessa Ramstedt lähti Kaukoitään Suomen asiainhoitajaksi maan itsenäistyttyä. Hänen asemapaikkansa oli Japanissa, johon hän loi erinomaiset suhteet. Niiden ansiosta Suomen ja Japanin väliset suhteet muodostuivat hyviksi. Aluksi ulkoministeriö ei tosin ollut tyytyväinen Ramstedtin toimintaan, sillä hän oli kenttätyöhön tottuneena tutkijana liian oma-aloitteinen. Hän ei luopunut professuuristaan toimiessaan asiainhoitajana, mikä johti oikeusjuttuun kaksoispalkkauksesta ja Ramstedtin pätevyydestä diplomaatin virkaan. Juttu päättyi Ramstedtin eduksi. Ramstedt osallistui vapaa-aikanaan aktiivisesti kunnallispolitiikkaan ja raittiustoimintaan.


· 1906–1917
Aleksanterin yliopiston altailaisen kielentutkimuksen dosentti

· 1917–1941
Helsingin yliopiston altailaisen kielitutkimuksen henkilökohtainen ylimääräinen professori

· 1918
suojeluskunnassa Salon rintaman liikkuvien joukkojen komentajan sihteeri

· 1919–1929
Suomen asiainhoitaja Tokiossa, Pekingissä, Bangkokissa

· 1932
Suomen Tiedeseuran jäsen

· 1935–1936
Suomalaisen Tiedeakatemian esimies

· 1936–1940
Helsingin yliopiston sanskritin ja vertailevan indoeurooppalaisen kielentutkimuksen vt. ylimääräinen professori

· 1936–1940
Helsingin yliopiston fonetiikan vt. ylimääräinen professori

· 1944–1950
Suomalais-Ugrilaisen Seuran esimies

· 1946
Tanskan Kuninkaallisen tiedeseuran jäsen

· 1948
Suomalaisen Tiedeakatemian kunniajäsen