Politiikka

Humanisteilla on Suomessa pitkät perinteet yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta. Venäjän vallan aikana monet Keisarillisen Aleksanterin yliopiston humanististen tieteiden opettajat ja oppilaat kokivat sekä oikeudekseen että velvollisuudekseen muokata mielipiteitä kansallisuuden heräämiselle ja autonomian puolustamiselle suotuisiksi. Keinoina tähän nähtiin osittain toimiminen politiikkoina ja virkamiehinä. Humanisteja on ollut mukana politiikassa myöhemminkin Suomen kohtalon vuosina, maan itsenäistyessä sekä talvi- ja jatkosodan aikana. Humanisteja on ollut edustajina tai jäseninä niin valtiopäivillä, senaatissa kuin eduskunnassa sekä valtion- ja kaupunginhallituksissa.

Suomessa yliopiston professorit ovat usein olleet aktiivisia yhteiskunnan jäseniä myös poliittisesti. Professorien aseman näkyvyyden vuoksi heidän virkojen täyttämisellä on varsinkin maan kohtalon vuosina ollut suurta merkitystä. Useat merkittävät humanistit ovatkin käyttäneet arvovaltansa tuomaa julkisuutta hyödykseen ajaessaan omia poliittisia näkökantojaan. Poliittisesti aktiivisia ovat olleet etenkin historian, filosofian ja kielitieteen professorit. Heistä J. R. Danielson-Kalmari, J. V. Snellman ja G. Z. Yrjö-Koskinen toimivat yliopistouransa ohella senaattoreina puolustaen kiivaasti Suomen autonomista asemaa. Jatkosodan aikana Rooman kirjallisuuden professori Edwin Linkomies toimi maamme pääministerinä. Myös monet muut humanistit ovat olleet mukana valtakunnanpolitiikassa. Valtiopäivä- ja kansanedustajista mainittakoon filosofian professori Thiodolf Rein, ensimmäinen suomalainen naispuolinen filosofian tohtori Tekla Hultin sekä filosofian kandidaatti Hella Wuolijoki.

Itsenäisessä Suomessa useat humanistit antoivat oman panoksensa uudelle valtiolle myös toimimalla diplomaatteina. Romanisti Werner Söderhjelm toimi suomalaisena ministerinä Tukholmassa, romanisti Arthur Långfors puolestaan lähetystösihteerinä sekä Madridissa että Pariisissa, altaisti G. J. Ramstedt lähettiläänä Japanissa ja muualla Kaukoidässä sekä kirjallisuudentutkija Yrjö Hirn Suomen delegaation jäsenenä Pariisin rauhankongressissa. He vaikuttivat Suomesta käytävään yleiseen keskusteluun sekä kotimaassa että ulkomailla. Suomen asian julkituomisessa mukana olivat myös monet muut humanistit, esimerkiksi Edvard Westermarck, joka tosin tunnetaan paremmin sosiaaliantropologian uranuurtajana.



Danielson-Kalmari J. R.
Hultin Tekla
Linkomies Edwin
Snellman J. V.
Wuolijoki Hella
Yrjö-Koskinen Georg Z.