Kulttuuri

1800-luvun puolivälissä monet Keisarillisen Aleksanterin yliopiston humanistit ryhtyivät tietoisesti rakentamaan uutta kansakuntaa ja sille kansallista identiteettiä, joiden rakentaminen oli tuolloin tiukasti kytköksissä politiikkaan. Yliopiston vastuulla olikin tuolloin pitkälti suomalaisten sivistäminen ja kouluttaminen. Humanististen tieteiden edustajat muokkasivat kilvan suomalaisten kansallista kuvaa historian sekä kulttuurin- ja kielentutkimuksen avulla. Suomen kielen professori Elias Lönnrot keräsi kansanrunoja, kaunopuheisuuden dosentti J. L. Runeberg kirjoitti ihannoivia runoja suomalaisista ja Suomen luonnosta, historian professori Z. Topelius herätti kansallistunnetta etenkin romaaneillaan. Estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professori Fredrik Cygnaeus toimi aikakaudella tärkeäksi poliittiseksi foorumiksi muodostuneen teatteritoiminnan keskeisenä hahmona Helsingissä. Kansallistunnetta pyrkivät osaltaan herättämään myös J. V. Snellman ja M. A. Castrén.

Samalla yliopisto oli maan johtava kulttuurielämän keskus. Monilla kirjallisuuden ja taideaineiden professoreilla onkin ollut korvaamaton vaikutus maan kulttuurielämälle. Esimerkiksi kirjallisuuden professori August Ahlqvist oli myös kirjallisuuskriitikko, joka tuki nuoria kirjailijoita. Toisaalta yliopistossa tehty tutkimustyö ja opetus ovat tuoneet mukanaan asiantuntemusta useille kulttuurin alueille, kuten kuvataiteeseen ja musiikkiin. Lisäksi professorien kansainvälisillä yhteyksillä usean eri kulttuurialueen asiantuntijoihin ja tutkijoihin on myös ollut suuri merkitys. Esimerkiksi estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professori Yrjö Hirnillä oli hyvät kansainväliset suhteet, joita hän käytti aktiivisesti suomalaisten taiteilijoiden tukemiseen. Saman alan professori Gunnar Castrén taas pyrki lähentämään suomen- ja ruotsinkielisiä kulttuureita toisiinsa.

Myös Suomen itsenäistymisen jälkeen monilla humanisteilla on ollut merkittävä rooli kansallisvaltion ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa. Suomen kulttuurin ja kansallisen kehityksen sekä kansallisen identiteetin vahvistamisessa ovat humanistiset aineet olleet tärkeässä asemassa. Esimerkiksi useat merkittävät suomalaiset kirjailijat, kuten Mika Waltari sekä runoilijat ja säveltäjät opiskelivat humanistisia aineita yliopistossa, vaikka monet heistä eivät sieltä koskaan valmistuneetkaan. Heidän joukossaan on muun muassa Maria Jotuni, L. Onerva, Eino Leino ja Jean Sibelius, josta myöhemmin tehtiin Helsingin yliopiston kunniatohtori sekä professori. Lisäksi Robert Kajanus työskenteli kolmekymmentä vuotta yliopiston musiikkilaitoksen opettajana.



Ahlqvist Karl A. E.
Castrén Gunnar
Cygnaeus Fredrik
Hirn Yrjö (Georg)
Jotuni Maria
Kaila Eino

Kajanus Robert
L. Onerva
Leino Eino
Lönnrot Elias
Runeberg J. L.
Sibelius Jean
Topelius Z.
Waltari Mika