Elias Lönnrot

(1802–1884)

Elias Lönnrot keräsi laajasti kansanrunoutta ja kirjoitti niiden pohjalta Suomen kansalliseepoksen, Kalevalan. Runon keruun ohella hän kehitti merkittävästi suomen kirjakieltä.

· professori
· lääkäri
· toimittaja
· kääntäjä
· runoilija

Elias Lönnrot valmistui Keisarillisesta Aleksanterin yliopistosta lääkäriksi vuonna 1832. Jo sitä ennen hän kuitenkin oli kiinnostunut kansanrunoudesta ja tehnyt kaksi runon keruumatkaa. Hänen keruutyön taustalla oli ajatus kansallisesta heräämisestä ja suomalaisten oman historian löytämisestä kansanrunojen kautta. Lönnrot teki kaikkiaan yksitoista keruumatkaa Pohjois-Suomeen, Karjalaan, Inkeriin ja Viroon. Keräämiensä runojen pohjalta hän julkaisi vuosina 1835 ja 1836 kaksiosaisen eepoksen Kalewala taikka Wanhoja Karjalan runoja Suomen kansan muinosista ajoista. Nykyinen standardi Kalevala ilmestyi vuonna 1849 Lönnrotin toimittamana. Siihen on lisätty myös muiden kerääjien materiaalia. Omien runon keruumatkojensa pohjalta Lönnrot julkaisi vuonna 1840 Kanteletaren. Runon keruun ohella Lönnrot kuitenkin harjoitti lääkärin ammattia vuoteen 1854 saakka, jolloin hän siirtyi Keisarillisen Aleksanterin yliopiston suomen kielen professoriksi.

Lääkärinä Elias Lönnrot julkaisi myös lukuisia kansanvalistusoppaita, jotka liittyivät esimerkiksi terveydenhoitoon, ravitsemukseen ja raittiusaatteeseen. Suomen kielen professorina hän kehitti suuresti suomen kieltä. Vuonna 1880 valmistui hänen Suomalais-Ruotsalainen Sanakirjansa, jossa oli yli 200 000 sanaa. Siinä hän rikastutti kieltä murresanoilla sekä kehitti itse uusia sanoja. Lönnrotin tavoitteena olikin nostaa suomen kieli tieteen ja virantoimituksen välineeksi. Kieltä hän käytti aktiivisesti työvälineenään myös toimiessaan lehtimiehenä yli 60 vuoden ajan. Lönnrot avusti monia lehtiä, mutta toimi myös itse esimerkiksi Litteraturbladin ja Oulun Wiikko-Sanomien päätoimittajana. Hän myös kirjoitti omia runojaan, käänsi esimerkiksi Homerosta suomeksi ja kansanrunoja ruotsiksi, kirjoitti ja käänsi virsiä sekä kehitti kromaattisen kanteleen. Tieteellisten ansioidensa vuoksi Lönnrot kutsuttiin useiden ulkomaisten tiedeseurojen jäseneksi.

 

· 1833–1854
Kajaanin piirilääkäri

· 1847–1849
Litteraturblad -lehden päätoimittaja

· 1852–1853
Oulun Wiikko-Sanomien päätoimittaja

· 1854–1862
Aleksanterin yliopiston suomen kielen professori

· 1862
Kanslianeuvos

· 1862–1880
Suomalais-ruotsalaisen sanakirjan toimittaja

· 1863–1884
Virsikirjakomitean suomalaisen osaston puheenjohtaja