Eino Leino

oikealta nimeltään Armas Einar Leopold Lönnbohm
(1878–1926)

Eino Leino oli sujuvasanainen runoilija, joka ammensi kansanperinteestä ja eurooppalaisesta kirjallisuudesta materiaalia laaja-alaiseen kirjalliseen tuotantoonsa.

· runoilija
· kirjailija
· toimittaja
· kääntäjä

Eino Leino aikuistui varhain. Jo kouluaikanaan hän suomensi J. L. Runebergin tuotantoa ja toimi koulun lehden päätoimittajana. 16-vuotiaana hän aloitti yliopisto-opinnot Aleksanterin yliopistossa, mutta siirtyi pian runoilijaksi ja toimittajaksi. Leinon kaksi ensimmäistä runokokoelmaa ilmestyivät vuonna 1896. Kahta vuotta myöhemmin Leino perusti yhdessä jo kulttuurivaikuttajaksi muodostuneen veljensä Kasimir Leinon kanssa kulttuuriaikakauslehden Nykyaika. Lehti ei korkeasta laadustaan huolimatta menestynyt ja veljekset siirtyivät Päivälehden palvelukseen. Lehden teatterikriitikkona ja pakinoitsijana Leino loi pian itselleen julkisen maineen. Hän hyökkäsi sen avulla erityisen voimakkaasti Suomalaisen teatterin johtajaa Kaarlo Bergbomia vastaan. Kritiikeissään Leino antoi myöhemmin oikeaksi osoittautuneita ohjeita siitä, kuinka suomalaista teatteria tulisi kehittää.

Runoilijana Eino Leino sai nuoruudessaan innoitusta Kalevalasta ja suomalaisesta kansanperinteestä. Hänen ehkä kuuluisin teoksensa Helkavirret ajoittuu juuri tälle kaudelle. Leino kirjoitti myös proosaa, näytelmiä, pakinoita sekä esseitä. Lisäksi hän suomensi mittavan määrän kirjallisuutta, esimerkiksi Danten Jumalaisen näytelmän. Kirjallisena nerona hän uudisti suomalaista kirjallista ilmapiiriä ja rikkoi monia sen tabuja, mutta ei useinkaan saanut siitä tunnustusta. Valtion kirjallisuuspalkinnon hän kuitenkin voitti yhdeksän kertaa ja sai lopulta valtion eläkkeenkin. Myös yksityisessä elämässään Leino aiheutti suurta kohua. Ensin hänellä oli ensimmäisen avioliittonsa aikana 1900-luvun alussa suhde L. Onervaan ja sitten toisen avioliittonsa aikana Aino Kallakseen. Ystävyys Onervaan kuitenkin säilyi läpi elämän. Onerva kirjoitti Leinon kuoleman jälkeen tästä elämänkerran, joka on edelleen paras Leinoa käsittelevä teos.

 

· 1895
Latinan opintoja Aleksanterin yliopistossa

· 1898–1899
Nykyaika –lehden toimittaja

· 1899, 1900, 1902, 1904, 1907, 1908, 1911–1912, 1915–1918, 1920
Valtion kirjallisuuspalkinto

· 1899–1904
Päivälehden kulttuuriavustaja

· 1904–1914
Helsingin Sanomien teatterikriitikko ja pakinoitsija

· 1915–1918
Sunnuntai –lehden päätoimittaja

· 1918
Valtion kirjailijan eläke