Robert Kajanus

(1856–1933)

Robert Kajanus kehitti Suomeen orkesterinkulttuurin ja teki samalla suomalaista musiikkia tunnetuksi ulkomailla. Säveltäjänä hän loi pohjaa kansallisromantiikalle.

· orkesterinjohtaja
· säveltäjä
· musiikinopettaja

Robert Kajanus kiinnostui musiikista jo varhain. Hän aloitti musiikkiopinnot jo 12-vuotiaana. Lahjakkaana opiskelijana hänelle tarjottiin pian myös mahdollisuutta opiskeluun ulkomailla. Kajanus opiskelikin vuosina 1877–1882 Leipzigissä, Pariisissa sekä Dresdenissä. Ulkomailla hän tutustui muihin pohjoismaisiin säveltäjiin, joilta sai tukea kansanmusiikin käyttöön sävellyksissään. Hänestä tulikin kansallisromanttisen suuntauksen edelläkävijä Suomessa. Kajanuksen tunnetuimpia sävellyksiä ovat vuosina 1880-luvulla ilmestyneet kansallisromanttiset suomalainen rapsodia 1 ja 2 sekä Kullervo ja Aino. Suomeen palattuaan Kajanus pyrki musiikinopettajaksi vastaperustettuun musiikkiopistoon, mutta turhaan. Seurauksena Kajanus päätti perustaa oman orkesterin ja kilpailevan musiikkikoulun. Monien henkilökohtaisten uhrausten ja kovan työn avulla molemmat vakiinnuttivat lopulta asemansa.

Käännekohta Robert Kajanuksen elämässä tapahtui, kun hän kuuli Jean Sibeliuksen säveltämää kamarimusiikkia vuonna 1889. Kajanus jätti oman sävellystyönsä tämän jälkeen vähemmälle ja keskittyi orkesterinjohtamiseen sekä Sibeliuksen sävellysten tunnetuksi tekemiseen kansainvälisesti. Helsingin ohella Kajanus johti orkesteria esimerkiksi Tampereella, Venäjällä, Unkarissa, Oslossa, New Yorkissa sekä monissa Länsi-Euroopan maissa. Näillä matkoilla solmimiensa suhteiden avulla Kajanuksen onnistui myös hankkia Helsinkiin monia huipputaiteilijoita esiintymään. Kajanus toimi kapellimestarityönsä ohella myös monilla muilla musiikin osa-alueilla. Hän oli Aleksanterin yliopiston musiikinopettaja ja toimi aktiivisesti Pohjoismaisilla musiikkijuhlilla. Lisäksi hän ajoi suomalaisten säveltaiteilijoiden etua erilaisissa organisaatioissa. Kajanus oli monien ulkomaisten musiikkiseurojen ja -yhdistysten sekä akatemioiden jäsen. Hän valittiin lopulta myös Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtoriksikin.


· 1882–1895
Helsingin orkesteriyhdistyksen johtaja

· 1883
Muntra Musikanter –kuoron johtaja

· 1883–1884
Helsingin yksityislyseon laulunopettaja

· 1885–1914
Orkesterikoulun johtaja

· 1895–1914
Filharmonisen seuran johtaja

· 1897–1926
Aleksanterin yliopiston musiikinopettaja

· 1898–1899, 1900–1901
Tampereen orkesterin johtaja

· 1908
Professorin arvo

· 1914–1932
Helsingin kaupunginorkesterin johtaja

· 1916–1933
Suomalaisen oopperan hallituksen jäsen

· 1917–1933
Suomen Säveltaiteilijain liiton puheenjohtaja

· 1922–1933
Valtion säveltaiteellisen asiantuntijalautakunnan puheenjohtaja

· 1925
Unkarin musiikkikorkeakoulun kunniaprofessori

· 1932
Helsingin yliopiston filosofian kunniatohtori