Eino Sakari Kaila
vuoteen 1906 Johansson
(1890–1958)

MuseovirastoEino Kaila oli psykologian ja filosofian uranuurtaja Suomessa, loistava luennoitsija sekä suuri kulttuuripersoonallisuus.

• professori
• filosofi
• psykologi
• kulttuuripersoona

Eino Kaila aloitti tieteellisen uransa psykologina ja jatkoi sitä filosofina. Häntä onkin hyvästä syystä pidetty sekä psykologian että filosofian uranuurtajana Suomessa, sillä hän esitteli täällä useita kansainvälisiä tutkimussuuntauksia, esimerkiksi kokeellisen psykologian, hahmo- ja persoonallisuuspsykologian sekä loogisen empirismin. Kaila myös perusti ensimmäiset psykologian laboratoriot Suomeen, vaikutti psykologian professuurin perustamiseen Helsingin yliopistoon sekä koulutti omien oppialojensa uuden tutkijasukupolven. Filosofian tieteenalaa hän kehitti kansainvälisestikin tunnettuna tiedemiehenä kohti loogista empirismiä. Sen ohella Kaila oli kiinnostunut luonnonfilosofiasta, joskaan hän ei tyytynyt olemassa oleviin maailmanselityksiin. Hän pyrki kehittämään synteettisen luonnonfilosofian.

Tieteellisesti Eino Kailan oman työn osuus suomalaisessa tiedemaailmassa kuitenkin keskittyi pääasiallisesti opetukseen. Vaikka hän oli tutkijanakin kyvykäs, tutkimustulokset jäivät häneltä usein kiteyttämättä. Karismaattisena persoonana hän ei kyennytkään dialogiin, vaan oli omimmillaan luennoidessaan. Yliopistouransa ohella Kaila otti aktiivisesti osaa moraali- ja kulttuurifilosofiseen keskusteluun. Hänestä muodostuikin 1930- ja 1940-luvuilla arvovaltainen kulttuuripersoona Suomessa. Tässä asemassa hän puhui Euroopan yhdentymisen puolesta ja kannatti Paneurooppa-liikettä, jonka uskoi turvaavan eurooppalaisen kulttuurin ylivertaisuuden. Uhaksi näille hän koki kommunismin. Paneurooppa-liikkeen menetettyä poliittisen painoarvonsa 1930-luvun lopulla Kaila käänsi toivonsa hetkeksi kansallissosialismiin eurooppalaisen kulttuurin turvaajana, mutta pettyi siihen vielä toisen maailmansodan kuluessa.




• 1909–1917
Ajan ja Uuden Suomettaren kirjallisuus- ja teatteriarvostelija

• 1919–1921
Valtion näyttämötaidetoimikunnan sihteeri ja Suomen kansallisteatterin dramaturgi

• 1919–1921
Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan puheenjohtaja

• 1921–1930
Turun yliopiston filosofian professori

• 1930–1948
Helsingin yliopiston teoreettisen filosofian professori

• 1936–1952
Filosofisen yhdistyksen puheenjohtaja

• 1948–1958
Suomen Akatemian jäsen

• 1943
Ruotsin Kuninkaallisen Tiedeakatemian jäsen