Yrjö Hirn oli valovoimainen, kansainvälisesti tunnettu suomalainen humanisti, jolla oli luennoitsijana legendaarinen maine.

• professori
• tutkija
• kulttuuripersoona
• diplomaatti
• esseisti

Yrjö Hirnillä oli tutkijana kiinteät siteet etenkin englantilaiseen tiedemaailmaan. Hän olikin yksi aikansa tunnetuimmista suomalaisista tiedemiehistä maailmalla. Tutkijan uransa hän aloitti estetiikan parissa, johon hän toi Edvard Westermarckilta omaksumiaan suuntauksia. Hirn osoitti teoksessaan The Origins of Art, A psychological and sociological inquiry psykologian ja sosiologian menetelmiä hyväksi käyttäen, että taide on syntynyt käytännön tarpeista pitkän ajan kuluessa. Hän ei kuitenkaan sitoutunut mihinkään estetiikan tutkimussuuntaukseen, vaan etsi kokonaisvaltaisempia ratkaisuja. Tieteellisen uransa huipun Hirn saavutti vuonna 1910, kun hänet valittiin Aleksanterin yliopiston estetiikan ja nykykansain kirjallisuuden professoriksi. Omalla tutkijan urallaan hän tosin vanhemmiten suuntautui enemmän kirjallisuus- ja kulttuurihistoriaan, esimerkiksi J. L. Runebergin tutkimukseen.

Äärimmäisen tuotteliaan tutkijan uransa aikana Yrjö Hirn ehti perehtyä myös ympäristöestetiikkaan, teatteri- ja taidehistoriaan sekä luoda pohjan karelianismin tutkimukselle. Yliopisto uransa ulkopuolella Hirn toimi Suomen asian puolesta esimerkiksi osallistuessaan vuonna 1919 Suomen delegaation jäsenenä Pariisin rauhankongressiin. Hän puhui aktiivisesti myös kansansivistystyön puolesta ja toimi monissa luottamustehtävissä. Hirn oli kiinnostunut kirjallisuudesta myös yliopistotyönsä ulkopuolella. Hän kirjoitti itse paljon puolitieteellisiä esseitä sekä pyrki auttamaan suomalaisia kirjailijoita ja muita taiteilijoita omilla kansainvälisilläkin suhteillaan.