Matthias Alexander Castrén oli tutkijana 1800-luvun suomalainen suurmies, jonka kielitieteelliset tutkimustulokset ovat edelleen osittain päteviä.

· professori
· tutkija
· kansantieteilijä
· kääntäjä
· tutkimusmatkailija

Matthias Alexander Castrénin mielenkiinto Pohjois-Euraasian kieli- ja kansantieteeseen syttyi Elias Lönnrotin Kalevalan ilmestymisen myötä vuonna 1835. Hänen kiinnostuksensa heräämiseen suomen sukukieliä kohtaan vaikutti myös hänen ystäväpiirinsä, johon kuului monia lauantaiseuralaisia. Tutkimustyönsä teoreettisen taustan Castrén otti vertailevalta kielitieteeltä, joka kehittyi 1800-luvun alussa nopeasti. Hän sovelsikin taitavasti tieteenalansa oppeja kenttätyöhön ja kehitti sitä edelleen. Castrén teki ensimmäisen tutkimusmatkansa Lappiin vuonna 1838. Matkan tuloksena syntyi väitöskirja, jonka vuoksi hänet nimitettiin vuonna 1840 Aleksanterin yliopiston Suomen ja muinaisten pohjoisten kansanheimojen kielten dosentiksi. Seuraavana vuonna Castrén aloitti ensimmäisen suuren tutkimusmatkansa. Lähes kolme vuotta kestäneen matkansa aikana hän tutki Venäjällä asuvien nenetsien ja komien kieltä. Ennen matkaansa Castrén ehti vielä kääntää Kalevalan ruotsiksi.

Matkan jälkeen Matthias Alexander Castrén julkaisi komin kieliopin, josta Pietarin tiedeakatemia myönsi hänelle puolet Demidovin palkinnosta. Seuraavana vuonna hän lähti jälleen tutkimusmatkalle. Castrén vietti tällä Siperiaan suuntautuneella matkallaan neljä vuotta ja tutki sen aikana pääasiassa samojedikieliä sekä -kulttuuria. Suomessa hän ryhtyi pikaisesti valmistelemaan tutkimustulostensa julkaisemista. Vuonna 1851 Castrén nimitettiin ensimmäiseksi Aleksanterin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professoriksi, mutta vain vuotta myöhemmin hän menehtyi Venäjällä sairastumaansa tuberkuloosiin. Monet hänen tutkimustuloksistaan oli silloin vielä julkaisematta, mutta ne julkaistiin seuraavan kymmenen vuoden aikana Pietarin tiedeakatemian toimesta. Castrénia pidetään vertailevan uralistiikan uranuurtajana ja etnolingvistiikan perustajana. Hän keräsikin matkojensa aikana peräti viiteen eri kielikuntaan kuuluvien neljäntoista kielen kieliopit sekä runsaasti kulttuuri- ja uskontotieteellistä aineistoa.