etusivu > tiedotus >kuulumisia>kirjeprojekti

Elina Valovirta:

Tirkistelyä ja tiedonkäsittelyä kirjekurssilla

Kirjeiden käyttö opetusmateriaalina ei ole yliopisto-opetuksen tavallisin käytäntö. Siksi Fulbright-professori Erika Watersin kotiyliopistossaan Yhdysvalloissa opettama kirjeitä ja kirjeenvaihtoa käsittelevä kurssi "Reading other people's mail" osoittautui haastavaksi niin opiskelijoille kuin opettajalleen. Kurssi alkoi kirjeromaaneista kaunokirjallisuuden lajityyppinä ja päättyi opiskelijoiden itse keräämien kirjeaineistojen analyyseihin.
-Kirjeromaanit yksin olisivat riittäneet, toteaa Mainen yliopiston englannin laitoksen professori Waters.
Kurssin sisältö eli koko opetuksen ajan, kun runsaasta aineistosta oli karsittava. Elävimmät keskustelut, ja siten opetuksen kannalta hedelmällisimmän annin, tarjosi kurssiin sisällytetty kirjeprojekti, jossa opiskelijat saivat tulkita valitsemaansa kirjeaineistoa ja esitellä analyysinsa muille.
-Toisten ihmisten elämä kiinnostaa aina, jopa tirkistelyyn asti, Waters huomauttaa eettisiä kysymyksiä herättäneestä kirjeprojektista.
Watersin mukaan joidenkin opiskelijoiden hankkimat aineistot eivät täysin vastanneet yksityisyyden vaatimuksia. Esimerkkinä tästä oli huonetoverinsa rakkauskirjeitä lainanneen pojan aineisto, joka sai kurssilaiset keskustelemaan vakavasti yksityisyyssuojasta ja tutkittavan oikeuksista.
-Toisaalta monet isovanhemmat tai vanhemmat olivat liikuttuneita ullakolta löytyneen kirjeenvaihdon saamasta huomiosta, ja kurssi johtikin monen suvun kirjeenvaihdon omakustannepainattamiseen, Waters iloitsee.

Kurssilaiset tutustuivat myös kirjearkistomateriaaliin kirjallisuudentutkimuksen apuaineistona.
Watersin mielestä kirjeet antavat korvaamatonta ajankuvaa esimerkiksi naisten elämään liittyvistä seikoista, ja voivat siten valottaa kontekstia, jossa naiskirjailijat historiallisesti kirjoittivat.
-Toisaalta kirjeet voivat paljastaa kirjailijasta yllättäviä eroja tämän kaunokirjallisuuteen nähden, huomauttaa Jean Rhysin kohdalla omassa tutkimuksessaan asian havainnut Waters. Opiskelijoiden tiedonkäsittelytaito kasvoi kirjeitä rivien välistä luettaessa, sillä historialliset kirjeaineistot, kuten Mainen Women Writers Collectioniin kerätyt tekstit, pakottavat lukijansa kontekstoimaan lukemansa.
-Eräissä kirjeissä mainitut "bostonilaiset avioliitot" saivat opiskelijat keskustelemaan naisten välisistä intiimeistä suhteista 1800-luvulla. Termi viittaa yhdessä asuneisiin, naimattomiin naisiin, Waters selventää.
Seksuaalisuuden ja intiimiyden historiallinen suhde nykyaikaan antoi lisäpontta koko kurssia alleviivanneelle pohdinnalle siitä, keitä nämä kirjeitä kirjoittavat ihmiset olivat naisiaan ja miehiään.
-Kirjeitä käyttävät aineistonaan niin monen eri tutkimusalueen edustajat, että niiden ympärille voisi yhteistyöllä saada aikaan jännittävän, monitieteisen tutkimus- tai opetusprojektin, Waters suosittelee.

Åbo Akademissa ja Turun yliopistossa Fulbright-vierailijana kevään viettävä professori Erika J. Waters esitteli kurssinsa englantilaisen filologian seminaarissa otsikolla "Reading other people's mail. Epistolary writing in the classroom".