etusivu > tiedotus > Naistutkimustiedote > kuulumisia > aktivismia opetukseen

Elina Valovirta:

Aktivismia opetukseen

Activist and Service-Learning Pedagogies in
Women's Studies and English Studies. Turku, 3.12.2003

Rhode Islandin yliopistossa englantia ja naistutkimusta opettava Donna Bickford alusti joulukuun alussa Turussa aktivismista opetusmenetelmänä.
Opastamalla opiskelijoitaan aktivismiin osana kurssisuoritusta, Bickfordin tarkoitus on saada opiskelijat omaksumaan näkemys itsestään
aktiivisina kansalaisina, jotka toimivat rakenteellisen sosiaalisen muutoksen puolesta. Aktivismi voi saada muotonsa esimerkiksi näennäisen pienissä, arkipäiväisissä asioissa.
-Monesti opiskelijoiden on vaikea nähdä toimijuuttaan. He eivät välttämättä tiedä olevansa jo aktivisteja. Kursseilla tehdyt projektityöt auttavat heidät ymmärtämään aktivismin jonain muuna kuin joko suurina sankaritekoina tai yhteiskuntaa kiusaavana harmina, joka pahimmillaan lähentelee terrorismia, Bickford tähdentää.

Epäonnistuneita projekteja ei ole

Opiskelijoiden omat aktivismiprojektit voivat olla hyvin vaihtelevia ja erilaisia. Olennaista Bickfordin mielestä on kunkin oma kiinnostus, tarve ja kyvyt. Yhdelle saattaa kampuksella tehtävä naisiin kohdistuvan väkivallan tietoisuus-projekti olla mielekäs ja helppo. Toiselle oman perheen sisäisten sukupuolisten työnjakojen purkaminen voi olla valtava ponnistus,
ja kolmas taas pommittaa kongressiedustajaansa kirjekampanjalla. Pedagogisena etuna omissa projekteissa Bickford näkee itsenäisen toiminnan analyyttisen arvioinnin. Kurssisuoritukseen kuuluu täydentävän kirjallisuuden käyttö sekä suunnittelussa että itsearvioinnissa, jotta opiskelija saa myös toiminnassa tarvittavat teoreettiset ja metodologiset
välineet käyttöönsä. Teorian ja käytännön niveltymä onkin onnistuessaan opiskelijan aktivismiprojektin suurin anti. Huolellisesti suunnitellusta, dokumentoidusta ja itsearvioidusta projektista huolimatta lopputulos voi opiskelijan itsestä riippumattomista syistä olla joskus riittämätön. Kongressiedustaja voi jättää vastaamatta
yhteydenottoihin, perheen työnjako pysyy ennallaan tai väkivaltaprojekti kaatuu toisten opiskelijoiden innottomuuteen.

Epäonnistuneita projekteja ei Bickfordin näkemyksen mukaan juurikaan ole.Jos asetetut tavoitteet eivät toteudu, katsotaan kurssiarvostelussa prosessia ja panosta, ei lopputulosta. Turun seminaarissa pohdittiin myös mahdollisuuksia soveltaa 'activist learning' -menetelmää suomalaiseen yliopisto-opetukseen. Vilkkaasta keskustelusta ja kiinnostuksesta huolimatta yleismielipide tuntui kallistuvan siihen suuntaan, että opetusmenetelmä on työläästi sovellettavissa muuten
kuin kokeilumielessä. Kuinka monella opettajalla on aikaa ja kiinnostusta paneutua aktivismioppimiseen, kun oman tieteenalankaan keskusteluihin ei
ehdi syventyä? Toisaalta esimerkiksi työllistymisestään huolestuneille humanistiopiskelijoille voisi olla hyötyä mahdollisuudesta päästä näyttämään osaamistaan myös yliopiston seinin ulkopuolelle.

Aktivismi kohottaa kriittistä tietoisuutta

Aktivismiopetuksessa Bickfordille tärkeää on myös tehdä ero vapaaehtoispalveluun perustuvaan 'service learning' -malliin. Ero kahden mallin välillä havainnollistuu Bickfordin yhdessä Nedra Reynoldsin kanssa kirjoittamassa artikkelissa "Activism and Service-Learning: Reframing Volunteerism As Acts of Dissent" (2002). Teoksen kertomuksessa esimerkkinä on opiskelija, joka oli pakolliseen yliopiston johdantokurssiin kuuluvana yhdyskuntapalvelu-harjoitteena kerännyt ryhmänsä kanssa roskat paikalliselta uimarannalta. Opiskelija oli hyvin tyytyväinen saavutukseensa, mutta opettaja
kehotti häntä pohtimaan asiaa rakenteiden kannalta: eikö olisi ollut toimivampaa kohdentaa projekti esimerkiksi paikallisiin liikeyrityksiin, joiden jäljiltä ranta roskaantuu?
- Siinä missä palvelu kohdistuu ihmisiin, aktivismi kohdistuu rakenteisiin, Bickford summaa kahden mallin eron. Aktivismissa tarkoitus on mekaanisen, itseään ylläpitävän auttamisen sijaan keskittyä kriittisen
tietoisuuden kehittymiseen. Yhdysvaltalainen Bickford oli syyslukukaudella Åbo Akademin naistutkimuksen ja yleisen kirjallisuustieteen Fulbright-vieraana.
Bickfordin kiinnostus aktivismiin opetuksessa kumpuaa paitsi feministisestä liikkeestä ja teoriasta, myös hänen väitöstutkimuksestaan, joka käsitteli yhdysvaltalaisia consciousness raising- sekä latinalais-amerikkalaisia testimonial -romaaneja. Lajityyppien ominaispiirteenä on kirjallisuuden ja aktivismin yhteisliitos, jota
Bickford soveltaa myös pedagogiikkaansa.

Elina Valovirta toimii naistutkimuksen amanuenssina Turun yliopistossa.

sivun alkuun