Alumni

Ympäristöalan monitieteinen sivuaine tuo ympäristöosaamisen erikoispaketin erilaisiin yliopiston tutkintoihin. YMS alumneja eli sivuaineen suorittaneita opiskelijoita on jo yli 160 yhdeksästä eri tiedekunnasta sekä mm. Aalto-yliopistosta. Ensimmäinen YMS-kokonaisuus valmistui kevätlukukaudella 2007.

Alla kolmen YMS alumnin kokemuksia sivuainekokonaisuuden suorittamisesta.

Anna-Kaisa Tuovinen, oikeustieteellinen tiedekunta

”Kannattaa hyödyntää mahdollisuus opiskella muitakin kuin oman pääaineen kursseja”

Oikeustieteen opiskelija Anna-Kaisa Tuovinen on loppusuoralla omissa opinnoissaan ja valmistuu maisteriksi kesän kynnyksellä. Varsinaista pääainetta ei oikeustieteellisessä valita, mutta Anna-Kaisa syventyi maisterivaiheessa sosiaali- ja terveysoikeuteen. Hän tiesi jo opintojensa alkuvaiheessa haluavansa opiskella muidenkin tiedekuntien kursseja. Kun sitten Ympäristöalan monitieteisestä sivuaineesta tuli mainos oikeustieteellisen tiedekunnan opiskelijoiden sähköpostilistalle, Anna-Kaisa innostui asiasta heti. YMS-kokonaisuuden suorittamisessa houkutteli erityisesti kokonaisuuden sopiva laajuus (25 op.) ja vaihteleva sisältö, joka kiertyi ympäristöaiheen ympärille. Anna-Kaisa käytti YMS-kokonaisuuden mahdollistamaa vapautta valita erilaisia kursseja ja suoritti opintoja lähes kaikilla kampuksilla. Sivuaineen opiskelu alkoi johdantokurssilla syksyllä 2008 ja viimeiset kurssimerkinnät ovat keväältä 2011.  

Anna-Kaisa pitää monitieteisyyttä YMS-kokonaisuuden valttikorttina ja laajaa kurssitarjotinta pelkästään hyvänä asiana. Suorittamistaan kursseista hän mainitsee kiinnostavimpina Ympäristötaloustieteen johdantokurssin (Viikin kampus) sekä Näkökulmia kaupunkiin ja kaupunkitilaan  -kurssin (Keskustakampus). Johdantokurssilla sai alkutuntuman siitä, mikä itseään kiinnostaa ja mitä haluaisi opiskella lisää. Johdantokurssilta Anna-Kaisalle jäi erityisesti mieleen ympäristöestetiikan luento, ja häntä harmittaakin, ettei ajanpuutteen vuoksi ehtinyt opiskella ympäristöestetiikkaa sen enempää. Yleisesti ottaen Anna-Kaisan YMS-kokonaisuudessa painottuivat humanistis-yhteiskunnalliset kurssit.

Anna-Kaisa suoritti sivuainekokonaisuuden puhtaasti omasta mielenkiinnostaan, oikeustieteen opintojensa ohessa. Sivuainekokonaisuutta ei saanut sovitettua perustutkintorakenteeseen, vaan siitä tuli hänelle ylimääräinen sivuaine. Hän suosittelee YMS-kokonaisuutta kaikille, joita ympäristöasiat yhtään kiinnostavat: ”Laajasta kurssitarjonnasta löytyy kyllä jokaiselle jotakin. Tämä on oiva mahdollisuus opiskella itselleen kiinnostavia kursseja ja koota niistä monitieteinen sivuaine.”

NIna von Gruenewaldt, käyttäytymistieteellinen tiedekunta

”YMS-sivuaine on kuin täydennyskoulutusta, josta on opettajan työssä ollut paljon hyötyä”

Nina opiskelee työn ja perhe-elämän ohessa kotitalouden opettajaksi. Ympäristökasvatus ja ympäristöasioiden integroiminen opettamiseen kiinnostavat Ninaa ja hän pitää ympäristökasvatusta luonnollisena osaamisalana opettajalle. Harmillisesti opettajan perusopinnot eivät tarjonneet ympäristöasioihin liittyvää koulutusta. Kurssikaveri vinkkasi mahdollisuudesta suorittaa Ympäristöalan monitieteinen sivuaine. Nina innostui asiasta ja suoritti tarvittavat kurssit parissa vuodessa.

Kokonaisuuden suorittamisessa oli tärkeää valita sellaisia kursseja, jotka sai sovitettua yhteen muiden menojen kanssa. Tähän Nina on jälkikäteen ollut tyytyväinen: ”Ajauduin sellaisille kursseille, joita en olisi heti ensimmäisenä valinnut, mutta jotka ovat osoittautuneet todella kiinnostaviksi ja hyödyllisiksi.” Ninan YMS-kokonaisuudesta leijonanosa koostuu Ympäristötaiteen työpajasta (18 op./Taideteollinen korkeakoulu, nyk. Aalto-yliopisto). Tällä käytännössä koko vuoden kestäneellä kurssilla ympäristökasvatus yhdistyi taiteen tekemiseen. Ympäristötaidekurssin lisäksi Nina suoritti Ympäristökasvatuksen perusteet (Keskustakampus), Itämeren tila ja tulevaisuus –kurssin (Viikin kampus) sekä  johdantokurssin.

Nina on arvostanut YMS-kokonaisuudessa erityisesti tieteidenvälisyyttä, joustavuutta, valinnanvaraa ja hyvin sujuneita käytännön asioita. Hän saa sivuainesuorituksen osaksi perustutkintokokonaisuuttaan. Opettajan työssä ympäristöasioiden kokonaisvaltainen hahmottaminen on tärkeää, ja esimerkiksi Itämeri-kurssi on antanut paljon uusia eväitä käsitellä veteen liittyviä asioita. Nina suosittelee kokonaisuuden suorittamista muillekin opettajille jos vain aikaa löytyy. ”Jo pelkän johdantokurssin käyminen antaisi opettajille paljon uusia näkökulmia ja tarjoaisi tuoretta tietoa ympäristöasioista.”

 

Mikael Sorri, lukion opettaja ja teologian maisteri

”YMS-sivuaine antoi rohkeutta ja uskottavuutta ottaa kantaa ympäristöasioihin”

Filosofian ja uskonnon opettaja Mikael Sorri on ollut työelämässä jo reilu kymmenen vuotta. Omasta teologian maisterin tutkinnosta oli jo tovi kun hän innostui opiskelusta uudelleen. Kiinnostus Ympäristöalan monitieteistä sivuainetta kohtaan heräsi niin henkilökohtaisista kuin ammatillisista syistä. Opetussuunnitelmassa ja koulun arjessa alkoi näkyä kestävä kehitys ja ympäristöasiat 2000-luvun puolivälistä alkaen, ja Mikael koki tarvitsevansa uskottavuutta ja tietosisältöä koulun kestävän kehityksen työryhmän puheenjohtajana. Googlen ja pienen etsiskelyn jälkeen hän löysi HENVIn sivut ja sitä kautta tutustui YMS-kokonaisuuteen. Mikael aloitti YMS:n suorittamisen vuonna 2006 ja valmistumiseen meni noin kaksi vuotta.

YMS-kokonaisuuden teki mielekkääksi se, että kyseessä oli laaja kokonaisuus, jonka pystyi kuitenkin suorittamaan työn ohessa. Mikael halusi tehdä kokonaisuudesta itsensä näköisen ja mietti mitkä kurssit ovat itselle tarpeellisia. Monet valitut kurssit olivat Mikaelin sanoin ”omalla mukavuusalueella” kuten ympäristöetiikka. Havahduttavin kurssi oli kuitenkin Kumpulan kampuksen Kasvihuoneilmiö, ilmastonmuutos ja vaikutukset  -kurssi. Mikaelin mukaan oli hienoa suorittaa jotain niin erilaista mihin oli omissa opinnoissaan taannoin keskittynyt. Kurssi tarjosi luonnontieteellistä tietoa ilmastonmuutoksesta ja antoi eväitä keskustella ja argumentoida eri mieltä olevien ihmisten kanssa.

Mikaelista oli hienoa huomata että ympäristötutkimusta ja  –opetusta toteutetaan yliopistolla niin laajasti ja eri tiedekunnissa. Omassa työssään Mikaelille on ollut kokonaisuudesta paljon hyötyä. Hänestä on tullut uskottava ympäristöasioiden eteenpäin viejä koulun kestävän kehityksen työryhmässä. Vaihtelu myös virkistää: ”Oli hauska olla välillä itse koulun penkillä oppimassa.”