Tutkijat kertovat

Kuva: Tino Johansson

Laitoksen tutkijat kertovat tutkimuskohteistaan ja tutkijana olemisesta.

Etelämantereen uumenista

Tohtorikoulutettava Jussi Heinonen
geologian osasto

Laakiobasaltit eli tulvabasaltit ovat valtavia (tilavuus jopa 2 000 000 km3) maan uumenista purkautuneita vulkaanisia muodostumia, joita tunnetaan kaikilta mantereilta. Näillä purkauksilla on varmasti ollut huomattava vaikutus muinaiseen ilmastoon ja elämään, mutta niiden synty on edelleen pitkälti hämärän peitossa: minkälaisista maapallon materiaaleista ne ovat saaneet alkunsa, kuinka syvällä ja millaisissa lämpötiloissa?

Näihin kysymyksiin yritän löytää vastauksia tutkimalla Etelämantereelta löytyviä laakiobasaltteihin liittyviä varsin harvinaislaatuisia kivilajeja, jotka syntyivät Gondwana-supermantereen (Afrikka, Etelä-Amerikka, Australia, Etelämanner ja Intia) hajoamisen yhteydessä jurakaudella noin 180 miljoonaa vuotta sitten. Tutkimani kivet ovat tallentaneet ainutlaatuista tietoa supermantereen alaisesta vaipasta ja ovat täten avainasemassa ratkaistaessa laakiobasalttien arvoitusta.

Lisätietoa Etelämannertutkimuksesta

Kuva: Jussi Heinonen

Hampaat kertovat kaiken

Tohtorikoulutettava Aleksis Karme
geologian osasto

Hampaiden muoto ja kuluminen kertoo paljon niiden käyttäjästä; hampaita käytetään työkaluina syömisessä, puheessa ja puremisessa. Tutkimuksissani keskityn nisäkkäiden, mukaan lukien ihminen, ruokavalioihin, ikiin ja muihin hampaista selviäviin tietoihin, kehittämällä enimmäkseen hampaiden 3D-dataan pohjautuvia menetelmiä. Olet mitä syöt ja syöt missä elät; fossiilisista hampaista saatavat tiedot voivat tällä periaatteella auttaa meitä selvittämään muinaisia ympäristöjä ja ilmastoja.

Ihmisten ja muiden kädellisten kehityshistorian ymmärtäminen, uusien iänmääritysmenetelmien kehittäminen (mm. Huhtiniemen materiaalilla), 3D-menetelmät –ja skannaus sekä kenttätyöt Kiinassa ovat ajankohtaisia aiheita itselleni; niissä onneksi riittääkin pureskeltavaa.

Kuva: Aleksis Karme

Informaatioyhteiskunnan kehitys

tohtorikoulutettava Maria Merisalo
maantieteen osasto

Informaatioyhteiskunnan kehityksellä on yhteneviä piirteitä eri puolilla maailmaa. Suomessa sosiaalinen media ja niin yksityisten kuin julkisten palveluntuottajien tarjoamat sähköiset palvelut ovat arkipäivää suurelle osalle väestöä, mutta ei kaikille. Kun yhteiskunnan kehitys vie entistä enemmän kohti digitalisaatiota, on aiheellista tutkia asukkaiden informaatio- ja kommunikaatioteknologian käyttövalmiutta ja -halukkuutta.

Tutkimustuloksillani luon tietoa pääkaupunkiseudun asukkaiden asenteista, valmiuksista, halukkuudesta ja mahdollisuuksista ottaa jokapäiväiseen elämäänsä lisääntyvässä määrin uusia informaatio- ja kommunikaatioteknologiaan pohjautuvia sovelluksia.  Tutkimuksellani selvitän, onko pääkaupunkiseudun eri alueilla asuvien asukkaiden tieto- ja informaatioteknologian käytössä havaittavissa alueellista eroavuutta. Lisäksi tutkin yhteiskunnan digitalisaation vaikutuksia työelämään.

Kuva: Ville Rinen

Innovaatiot ja alueellinen (taloudellinen) kehittyneisyys

Tohtorikoulutettava Teemu Makkonen
maantieteen osasto

Kuva: Teemu Makkonen

 

Alueellisen kehityksen taustalla on taloudellinen toiminta, tuotanto. Teknologian kehityksen myötä eri tuotantotekijöiden välisissä suhteissa tapahtuu muutoksia, jotka heijastuvat myös tuotantotoiminnan alueelliseen rakenteeseen.  Alueellista kehitystä voidaan siis pitää epäyhtenäisenä kasautuvana prosessina, jota vievät eteenpäin perustavaa laatua olevat innovaatiot.

Innovaatioiden mittaamiseen ei ole löydetty yhtä yleisesti hyväksyttyä indikaattoria. Tästä syystä yhdistän tutkimuksessani useampia innovaatioiden mittaamisessa käytettyjä tunnuslukuja luodakseni innovaatio-indeksin, jonka avulla tarkastelen tilastollisesti työni tärkeintä hypoteesia: innovaatiot ja alueellinen (taloudellinen) kehittyneisyys ovat yhteydessä toisiinsa Suomessa ja muualla Euroopan Unionin alueella.

 

Kaukokartoituksen avulla kasvien rakenteisiin

tutkijatohtori Matti Mõttus
maantieteen osasto

Kuva: Matti Mõttus

Kaukokartoitus tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden kerätä spatiaalista tietoa globaalilla tasolla ja päästä mittaamaan paikkoihin, joihin muuten olisi vaarallista tai kallista matkustaa. Kaukokartoitus ei ole pelkkää kartoitusta: satelliittikuvien tulkinta eli passiivinen optinen kaukokartoitus tarkoittaa tarkasteltavasta kohteesta heijastuneen spektrin tulkintaa. Jos kohteena on kasvillisuus, heijastunut säteily voi kertoa ympäristön taloudellisista ja ekologisista arvoista. Voidakseen ymmärtää kaukaa tehtyjä spektrimittauksia, tarvitaan hyvä tietämys myös siitä, miten kasvien rakenne ja tila vaikuttavat säteilyyn, ja myös miten säteily vaikuttaa kasveihin. Teoreettiset (fysikaaliset) mallit ja pienen mittakaavan tutkimukset auttavat ymmärtämään planeettamme toimintaa.

Melkein kaikki nykyiset satelliitit mittaavat heijastusta vain yhdestä katselukulmasta. Tavoitteeni on kehittää algoritmi jolla monikulmamittauksista voidaan laskea kasvuston rakenteen parametrejä ja lehden heijastusspektrin. Kaukokartoituksen avulla arvioidut kasvillisuuden rakenneparametrit ja spektrit auttavat ymmärtämään muutoksia metsän tilassa sekä globaalissa että paikallisessa mittakaavassa.

Kaupunkien matematiikkaa: Voiko 1 + 3 olla 5?

Tohtorikoulutettava Venla Bernelius
maantieteen osasto

Kuva: Lissu Kaivolehto

Kaupunkien alueellinen eriytyminen eli hyvä- ja huono-osaisuuden  kasautuminen eri naapurustoihin herättää paljon keskustelua ympäri  Eurooppaa. Helsingin seudullakin on viitteitä siitä, että alueiden  väliset erot saattavat olla kasvussa. Aluevaikutustutkimuksessa  tarkastellaan, mitä vaikutuksia kehityksellä voi olla. Voivatko alueet  vaikuttaa itsenäisesti ihmisten elämään? Jos löytäisimme kaksi  täsmälleen samanlaista perhettä ja antaisimme heille asunnot aivan  erilaisista naapurustoista, näkyisikö perheiden elämässä muutaman  vuoden päästä aitoja naapuruston tuottamia eroja?

Tutkin aluevaikutuksia Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla.  Kiinnostukseni suuntautuu erityisesti kouluihin ja nuorten  oppimistuloksiin, sillä nuorten elämä keskittyy aikuisia kiinteämmin  omalle asuinalueelle ja sen sosiaalisiin verkostoihin. Jos käsitys  aluevaikutuksista pitää paikkansa, kaupunki ei olekaan vain osiensa  summa, vaan alueiden vaikutukset ihmisten elämään saattavat muuttaa  lopputulosta. Jos hyvinvointi tuottaa lisääntyvää hyvinvointia tai  pahoinvointi aiheuttaa naapurinkin pahoinvoinnin lisääntymistä,  vastaus yhtälöön 1 + 3 voikin siis olla neljän sijaan vaikkapa viisi.  Esimerkiksi OECD:n tutkijat ovat havainneet kansainvälisiä  PISA-tuloksia tarkastellessaan, että joidenkin maiden kouluissa on  tapahtunut juuri näin. Esimerkiksi Britannian oppimistulokset olisivat  heidän mukaansa parempia, jos oppilaat jaettaisiin kouluihin  tasaisemmin – toisten koulujen pahoinvoinnin tiivistyminen on siis  aiheuttanut pahoinvoinnin todellista lisääntymistä.

Litiumlaakso Suomeen

Tutkijatohtori Sari Lukkari
geologian osasto

Kuva: Pasi HeikkiläTyöskentelen tutkijatohtorina Suomen Akatemian rahoittamassa Keski-Pohjanmaan spodumeenipegmatiittien litiumvarojen hyödyntämishankkeessa. Keski-Pohjanmaan litiummalmiprovinssi on Euroopan suurin ja maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen. Litiumin tarve litiumakkukemikaalien raaka-aineena on viime vuosina kasvanut merkittävästi ja jatkuu yhä. Keliber (osa Nordic Mining Group:a) aloittaa lähitulevaisuudessa litiumkaivostoiminnan Kokkolassa ja käynnistää erikoispuhtaan litiumkarbonaatin tuotannon Kaustisella. Tutkimukseni on geologinen osa monitieteellisestä tutkimushankekokonaisuudesta, jonka tavoitteena on luoda malli litiummalmin mahdollisimman tehokkaaksi ja edulliseksi löytämiseksi ja hyödyntämiseksi. Tutkimusta tehdään tiiviissä yhteistyössä Oulun yliopiston, Hannoverin yliopiston, Geologian tutkimuskeskuksen sekä Keliberin kanssa.

Kenttätutkimusten, geokemiallisten ja petrografisten tutkimusten lisäksi tutkin litiumesiintymien geologista ja mineralogista evoluutiota kiteyttämiskokeiden avulla. Hannoverin yliopiston mineralogisessa laboratoriossa tulen simuloimaan spodumeenipegmatiitin keskikoostumusta vastaavan kivisulan kiteytymistä eri paineissa ja lämpötiloissa. Nämä tutkimukset tulevat antamaan uutta tietoa spodumeenin kiteytymisolosuhteista sekä koko litiumpegmatiittien magmaattisesta kehittymisestä ja mineraaliassosiaatiosta. Geologisten ja mineralogisten tekijöiden ymmärtäminen luo pohjan litiumvarojen hyödyntämiseen.

Maailmankuva vaikuttaa maanpeitteeseen

Tohtorikoulutettava Nina Himberg
maantieteen osasto

Maapallon alkuperäismetsät ovat hupenemassa moninaisista suojelu- ja kehitysohjelmista huolimatta. Talouskasvun luonnonvaroihin kohdistuvan vaateen ja väestönkasvun paineen kasvaessa keinoja kestävään kehitykseen etsitään yhä useammin haavoittuvan alueen asukkaiden perinnetiedosta ammentamalla. Joskus vanha keino osoittautuu paremmaksi kuin pussillinen uusia, toisinaan se voi olla jopa ympäristölleen haitallinen. Ekologista perinnetietoa voidaan hyödyntää muun muassa elinkeinojen parantamisessa (metsien moninaiskäyttö, maankäytön kestävä tehostaminen), suojeluhankkeissa ja kulttuurin elvyttämistarkoituksessa. Kenian Taita Hills on esimerkki paikasta, jossa afrikkalainen, perinteinen maailmakuva sekoittuu länsimaiseen ajatteluun ja kristinuskon arvoihin. Taita-heimolaiset tasapainoilevat ruuantuotannon ja vesivarantoja pidättävän metsäpeitteen suhteen. Peltopinta-alat ovat minimaalisia, mutta samalla metsäsaarekkeita säilytetään perinteisten rituaalien harjoittamista varten. Moniin kysymyksiin etsitään vielä neuvoja esi-isien hengiltä kalloluolissa ja kuivan kauden pitkittyessä sateentekorituaali on paikallaan. Toisaalta useat maanviljelijät ovat myös uhranneet perinnemetsät ruuan tai tukkipuun tuotannon alttarille tai tuhonneet paikat niiden pakanallisuuden takia.

Olen tutkimuksessani pyrkinyt luomaan perinnetietokantaa, jonka avulla Taitan alueen metsien käyttöä ja sen muutosta voidaan paremmin ymmärtää ja suunnitella. Paikallisasukkaiden ääni ja tietämys muodostavat valtaosan aineistosta, mikä on tärkeää pyrittäessä ihmisten toimeentulojen kohentamisen ja luonnonsuojelun yhdistämiseen.

Lisätietoa Taita-projektista

Kuva: Nina Himberg

Matkat muutoksessa

Tohtorikoulutettava Rami Ratvio
maantieteen osasto

Helsingin seutu on Euroopan nopeimmin kasvavia metropolialueita. Seudun kasvu näkyy paitsi yhdyskuntarakenteellisina ja sosiaalisina muutoksina, myös alueen toiminnallisena uudelleenrakentumisena. Päivittäisten toimintojen, kuten työn, kaupan ja vapaa-ajanpaikkojen järjestäytyessä uudelleen kaupunkitilassa myös asukkaiden päivittäinen liikkuminen muuttuu. Samalla asukkaiden kulkutapa- ja matkavalinnat vaikuttavat siihen, miten kaupunkiseutu rakentuu.

Tutkin asukkaiden liikkumistottumuksia ja päivittäisten toimintojen sijoittumista Helsingin seudulla, erityisesti kantakaupungissa ja  kehyskunnissa. Näillä alueilla liikkumisessa on tapahtumassa merkittäviä seudullisia muutoksia. Liikenteen kasvu ja yhdyskuntarakenteen hajautuminen asettavat suunnittelulle entistä suurempia haasteita.

Kuva: Rami Ratvio

Pikku-italioita vai maailma kylässä?

tohtorikoulutettava Katja Vilkama
maantieteen osasto

Maahanmuuttajataustaisten asukkaiden määrä on kasvanut pääkaupunkiseudulla nopeasti. Kaupunkien kaduilla ja leikkikentillä kaikuvien kielten kirjo on moninkertaistunut viimeisten parin kymmenen vuoden aikana.  Samanaikaisesti seudulta löytyy useita alueita, joiden postiluukuissa ei ulkomaalaisperäisiä nimiä näy. Erot alueiden välillä osoittautuvat selkeiksi tarkasteltaessa maahanmuuttajien alueellista sijoittumista ja osuutta asuinalueilla pidemmällä aikajaksolla.

Väitöstutkimuksessani tarkastelen pääkaupunkiseudun asuinalueiden etnistä eriytymistä kantaväestön ja maahanmuuttajaryhmien muuttoliikkeen näkökulmasta.  Mistä asuinalueiden etnisessä eriytymisessä on kyse? Hakeutuvatko maahanmuuttajat asumiskeskittymiin? Pakeneeko kantaväestö alueilta? Vai ovatko keskittymät syntyneet ja tiivistyneet pikemminkin vilkkaan maahanmuuton ja luonnollisen väestönkasvun seurauksena? 

Kuva: Katja Vilkama

Saavutettavuuden maantiedettä

Tohtorikoulutettava Maria Vuori
maantieteen osasto

Ajankäyttömme ja monet arkipäiväisistä toimistamme ovat riippuvaisia toimintojen suhteellisista sijainneista ja saavutettavuudesta. Saavutettavuus onkin yksi merkittävimmistä ihmisen toiminnan alueellisia painopisteitä säätelevistä tekijöistä, ja näin ollen merkittävä tekijä talouden, kulttuurin sekä ihmisen ja ympäristön välisen vuorovaikutuksen kannalta.

Oma tutkimukseni keskittyy saavutettavuuskysymyksiin, ja erityisesti saavutettavuuden alueelliseen mallinnukseen. Paikkatietomenetelmät soveltuvat hyvin saavutettavuuden kvantitatiivisen analyysiin ja tulosten visualisointiin, mutta vakiintuneet tutkimusmenetelmät ovat vielä harvassa. Tarkoituksenani on aluillaan olevassa väitöskirjassani perehtyä menetelmällisiin kysymyksiin, mutta myös soveltaa saavutettavuusmalleja erilaisiin ajankohtaisiin kysymyksiin ympäristötutkimuksessa. Amazonian alue Perussa on yksi väitöskirjani tutkimusalueista, ja aineistonkeruun myötä myös pieni tutkimusmatkailija sisälläni pääsee valloilleen.

Lisää saavutettavuustutkimuksesta

Kuva: Maria Vuori

Kuva: Aikaetäisyydet Kumpulan kampukselle joukkoliikenettä käyttäen arkiaamuna klo 8-9. Tämä saavutettavuusanalyysi pohjautui HSL:n Reittiopas-palveluun.

Tiedon ja vallan kytkökset kaupunkisuunnittelussa

Tutkijatohtori Veli-Pekka Tynkkynen
maantieteen osasto

Toista vuosikymmentä alue- ja kaupunkisuunnittelun tutkimuksessa on huomio kiinnitetty valtaan. Valtaa on toki aiempinakin vuosikymmeninä kaupunkisuunnittelussa tutkittu, mutta perinteisemmästä politiikantutkimuksen näkökulmasta, jonka keskiössä oli puoluepolitiikka ja eturyhmät. Vallan uusi tuleminen suunnittelututkimukseen on seurausta Michel Foucault’n dynaamisen valtakäsityksen soveltamisesta – valta ei ainoastaan rajoita vaan myös mahdollistaa. Diskursiivisen ja konkreettisen vallankäytön, normalisoidun tiedon ja valtaa edellyttävän toiminnan, yhteen kietoutuminen on kaupunkisuunnittelun kohdalla erityisen kiinnostavaa. Foucault’lainen valta/tieto -analytiikka on nykyisen suunnittelututkimuksen kannalta keskeistä, sillä osallisuus- ja demokratiavaateet kaipaavat seurakseen analyysiä, jossa pyritään pintaa syvemmälle valtainstituutioiden tiedontuotannon juurille, tarkastelemaan mitä tietoa kaupunkisuunnittelun päätösten taustalla käytetään ja minkälaisin diskursiivisin ja käytännöllisin taktiikoin tätä tietoa normalisoidaan, tehdään hyväksyttäväksi suhteessa toisenlaiseen tietoon. Tieto/valta kaupunkikehittämisessä -tutkimushanke on osa Suomen Akatemian Valta Suomessa -tutkimusohjelmaa (2007–2010). Geotieteiden ja maantieteen laitoksen ohella hankkeessa on mukana Aalto-yliopiston yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelun osasto professori Kimmo Lapintien johdolla.

Tutkin kaupunkisuunnittelussa käytettävän tiedon muodostumista osana vallankäyttöä paikallisessa maantieteellisessä kontekstissa. Tutkimuskohteeni ovat Lappeenranta ja Vaasa. Aineistona käytän sekä strategisia kaupunkisuunnitteludokumentteja – strategioita, visioita ja kaavoja – sanomalehtikirjoituksia että eri toimijoiden teemahaastatteluja.

Kuva: Veli-Pekka Tynkkynen

Uteliaisuus, innostus ja istumalihakset – niistä on tutkija tehty

tohtorikoulutettava Outi Hyttinen
geologian osasto

Neljännes geologeista aloittaa jatkotutkinnon eli väitöskirjaan tähtäävät opinnot pian valmistumisensa jälkeen.

Tutkimus lähtee liikkeelle ongelmasta tai kiinnostavasta kysymyksestä. Itse tutkin viimeisimmän jäätiköitymisen loppuvaiheita nykyisen Etelä-Suomen ja Suomenlahden alueella noin 11600 vuotta sitten. Miten sedimentissä näkyy jään eteen patoutuneen makeavetisen Baltian jääjärven äkillinen, 30 metrin vedenpinnan lasku ja muutos murtovetiseksi Yoldiamereksi? Erityisen kiinnostavaa on vertailla tapahtumia altaan eri osissa. Työ on perustutkimusta, jossa tavoitellaan yleisen geologisen ymmärryksen lisäämistä.

Idean jälkeen tarvitaan aineistoa. Usein geologit pääsevät tutkimuksensa yhteydessä kentälle tekemään havaintoja ja ottamaan näytteitä, jotka käsitellään ja analysoidaan erilaisin menetelmin. Joskus työhän tarvittava data tulee ”valmiina”. Omia kenttätöitäni olen tehnyt eteläsuomalaisilla savikuopilla ja tutkimusalus Arandalla. Aineistoa hankittaessa ja käsitellessä tapahtuu kaikenlaisia yllätyksiä ja joskus pettymyksiäkin. Halu ymmärtää vie yli esteiden.

Kun aineisto on koossa, seuraa tulkinnan ja johtopäätösten aika. Tässä prosessissa ajatuksia käännetään ja väännetään joka suuntaan, ja ennakkoluulottomuuttakin tarvitaan. Voiko tämä olla näin? Miksi ei? Entäs jos sittenkin voi? No kyllä! Tutkijantyön ehdottomasti parhaita puolia ovat ymmärryksen hetket. Kun pöhisevistä aivoista saa puristettua paperille yhteyden omien havaintojen ja suuremman ilmiön välillä, endorfiinitaso on hurja.

Yhteistyö toisten tutkijoiden kanssa on tärkeää. Jatkotutkintoa tehdessä kasvetaan myös tiedeyhteisön jäseneksi. Tämä tarkoittaa säännöllistä osallistumista oman alan kansainvälisiin ja kansallisiin kokouksiin ja kontaktiverkoston rakentamista. Vähitellen nimet lukemiesi artikkelien kirjoittajaluettelossa alkavat saada kasvoja. Myös opettaminen kuuluu tutkimustyöhön. Usein opiskelijoiden kysymykset saavat ajattelemaan tuttua asiaa uudesta näkökulmasta. Se on haastavaa ja innostavaa!

Tutkija ei odottele töissä inspiraation iskua, vaan kurinalainen tieteellisten artikkeleiden lukeminen, laboratoriotyöt, aineiston jäsentäminen ja kirjoittaminen ovat arkipäivää. Oivallukset tulevat sitten, kun tarvittavat ainekset ovat kasassa.

Kuva: Outi Hyttinen

Venäjän resurssiyhdyskuntien uudet haasteet

Tohtorikoulutettava Tuomas Suutarinen
maantieteen osasto

Venäjän luonnonvarateollisuuden toimintaympäristö on muuttunut merkittävästi Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Kaivoskaupunkien on täytynyt sopeuttaa toimintaansa markkinatalouden vaatimuksiin. Tutkin, kuinka Kuolan niemimaalla ja Sahan tasavallassa sijaitsevat esimerkkikohteeni ja niiden keskeiset luonnonvarojen hyödyntämisen alalla toimivat yritykset ovat sopeutuneet muutoksiin ja mahdollisesti kansainvälistäneet toimintaansa. Tutkimuksessani paneudun lisäksi laaja-alaisesti yhdyskuntien sosiaalisten haasteiden tutkimiseen asukaslähtöisestä näkökulmasta.

Tutkimukseni on maantieteellisesti kiinnostava, sillä Venäjä on laaja maa ja esimerkkikohteet sijaitsevat kaukana toisistaan. Tämä antaa mahdollisuuden pohtia, millä tavalla yhdyskuntien haasteet ovat erilaiset eri puolilla Venäjää erilaisissa olosuhteissa.

Kuva: Tuomas Suutarinen