Evoluution prosessit ja biodiversiteetti

Kuva: Tino Johansson

Ainut välitön tieto elollisen luonnon pitkästä historiasta planeetallamme on sen geologisiin kerrostumiin jättämät jäljet. Sellaisia ovat sekä varsinaiset fossiilit, kuten siitepölyhiukkaset, nilviäisten kuoret tai selkärankaisten luut ja hampaat, mutta myös niitä sisältävien kerrostumien rakenne ja koostumus.

Laitoksella tutkitaan etenkin muinaista nisäkäslajistoa ja kasvillisuutta, sekä kutakin erikseen että niiden vuorovaikutusta keskenään ja ilmaston kehityksen kanssa. Viime aikoina tutkimus on keskittynyt toisaalta viime jääkauteen ja sen jälkeiseen aikaan (viimeiset 10 000 vuotta), toisaalta neogeeniaikaan (2-23 miljoonaa vuotta sitten). Tärkeitä kohteita ovat lajien ja laji-yhteisöjen evoluutiodynamiikka (mm. sukupuuttotutkimus) sekä ilmasto- ja ympäristö-olojen rekonstruktio. Näitä tutkitaan käyttämällä hyväksi sekä maastosta kerättyjä että tietokantoihin koottuja aineistoja.  Erilaiset laskennalliset ja kartografiset menetelmät, ilmastonmallinnus, kolmiulotteinen muoto-analyysi ja isotooppigeokemia ovat fossiiliperustaisen tutkimuksen ajankohtaisia lähestymistapoja. Tutkimukseen liittyviä kenttätöitä tehdään paitsi Suomessa mm. Baltian maissa, Kiinassa ja Iranissa.

Nykypäivänä ilmastonmuutos ja elinympäristöjen häviäminen uhkaavat luonnon monimuotoisuutta, koska eliöiden sopeutumiskyky nopeasti tapahtuviin muutoksiin on rajallinen. Ilmastonmuutoksen arvioidaan muuttavan merkittävästi kasvillisuusvyöhykkeitä ja lajien levinneisyysalueita sekä vaikuttavan osin ennustamattomasti luonnonjärjestelmiin. Laitoksella kehitetään kaukokartoitus- ja paikkatietopohjaisia mallinnusmenetelmiä luonnon monimuotoisuuden tilan arviointiin ja tutkitaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia elollisen luonnon prosesseihin ja järjestelmiin. Uutta tutkimussarkaa ollaan avaamassa soveltamalla muinaisuuden tutkimukseen kehitettyjä, lajien suoraan havaituista esiintymisolosuhteista riippumattomia  menetelmiä nykypäivään ja tulevaisuuteen.

Laitoksella tutkitaan