Seismologian laitoksen historia

Kuva: HY

Seisminen monitorointi alkoi Suomessa vuonna 1924, kun Suomen tiedeakatemia lahjoitti Helsingin yliopiston fysiikan laitokselle kaksi horisontaalikomponenttia rekisteröivää Mainka-seismografia. Kahta vuotta myöhemmin fysiikan laitokselle saatiin myös vertikaalinen Mainka. Seismografiasema sijaitsi Helsingin keskustassa Siltavuorenpenkereellä fysiikan laitoksen kellaritiloissa.

Vuonna 1961 asemasta muodostettiin Seismologian laitos. Sen perustamista vauhditti Novaya Zemlyalla tehdyt suuret ydinkokeet 1950-luvun lopussa. Suomen katsottiin olevan sijainniltaan ideaalinen maa Neuvostoliitossa sattuneiden räjäytysten monitorointiin. Seismologian laitoksen tehtävinä on suorittaa seismologista havainto- ja tutkimustyötä, pitää yllä Suomen seismistä asemaverkostoa, huolehtia Suomen kansainvälisestä seismologisesta yhteistyöstä, suorittaa valvontaseismologisia tehtäviä viranomaisten toimeksiannosta ja luoda edellytykset seismologian opetukselle.

Seismologian laitoksella tutkitaan kallioperän rakenteita niin Suomessa kuin Euroopassa seismisin taittumis- ja heijastusluotauksin ja tomografiatutkimuksilla.  Lisäksi tutkimuksen tärkeitä painoalueita on alueellinen seismisyys sekä seisminen hasardi. Tutkimuksen rinnalla laitos huolehtii monitorointitehtävistään ylläpitämällä asemaverkkoa ja hoitamalla seismisten tapausten päivittäisen analyysin. Suomen seismisen asemaverkon lisäksi laitos on ollut mukana perustamassa seismisiä asemia mm. Sambiaan ja Antarktikselle.

Vuonna 2010 Seismologian laitos yhdistyi maantieteen ja geologian laitoksen kanssa Helsingin yliopiston Matemaattis-luonnontieteellisen tiedekunnan Geotieteiden ja maantieteiden laitokseksi.  Samalla seismologian laitoksen nimeksi tuli Seismologian instituutti. Instituutti jatkaa sille osoitettuja tehtäviä kuten aiemmin ja pyrkii etenkin tutkimuksessa ja opetuksessa tiiviiseen yhteistyöhön laitoksen kahden muun osaston kanssa.