Mikä minusta tuli isona?

Kuva: Ville Rinne

Jokaisen opiskelupaikkaa miettivän mielessä on jossain vaiheessa kysymys: ”Mitä minusta tulee isona?” Harva meistä on niin onnekas, että tietää kutsumuksensa jo varhain ja seuraa sitä. Geotieteiden ja maantieteen laitokselta valmistuvat geologit, maantieteilijät ja seismologit työllistyvät valmistumisensa jälkeen mitä moninaisimpiin tehtäviin niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla. Tälle sivulle on kerätty esimerkkejä työnkuvista ja tehtävistä, joista ihmiset ovat rakentaneet uransa. Löydät myös tilastoitua tietoa siitä, miten geologit ovat työelämässä sijoittuneet. Yliopistolla toimii myös aktiivinen alumnikampus.

Geologit työelämässä

Geologien työtilanne on tällä hetkellä erinomainen. Työtehtävät ovat monipuolisia. Geologista osaamista tarvitaan mm. pilaantuneiden maiden, vesistöjen ja pohjaveden tutkimuksen ja kunnostuksen tehtävissä, kalliorakentamisen kaivostoiminnan, malminetsinnän, luonnonvarojen inventoinnin, maankäytön suunnittelun, ydinjätteiden loppusijoituksen parissa sekä vaikkapa nykypäivän tutkimusmatkailijan ammatissa. Merkittävä osa valmistuneista työskentelee tutkimus- ja opetustehtävissä.

työllisyys
Kuva: Helsingin yliopistosta 2000-2008 valmistuneiden geologien työllistyminen vuosi valmistumisen jälkeen.

Geologi Joonas Klockars, Pöyry Finland Oy

Kuva: Joonas Klockars

Pääsin opiskelemaan geologiaa vanhan pääsykoevalinnan kautta. Tuolloin matematiikkaa, fysiikkaa, kemiaa, meteorologiaa ja geologiaa pyrittiin opiskelemaan yhteisellä pääsykokeella. Ensisijaista vaihtoehtoa arpoessani muistan ajatelleeni, että matematiikka tuntui liian matemaattiselta, fysiikka liian teoreettiselta ja kemia – niin, liian kemialliselta. Meteorologiasta tulivat mieleen lähinnä television sääennustajat. Geologia kuulosti jotenkin eksoottiselta ja enemmän luonnontieteeltä, joten päädyin siihen. Sivuaineena opiskelin kemiaa. Nyt jälkikäteen voi todeta, että tein hyvän valinnan: geologia on käytännönläheinen ja kaltaiselleni luontoharrastaja-retkeilijä-partiolaiselle oiva ala. Se on myös ala, jossa kaikki edellä mainitut oppiaineet yhdistyvät sopivasti.

Puoli vuotta opiskelujeni päättymisen jälkeen pääsin töihin Pöyrylle, joka on kansainvälinen konsultointi- ja suunnittelutoimisto. Työskentelen geologina Vesi ja ympäristö -toimialalla, ja siellä geotieteellisen konsultoinnin osastolla. Työkaverini ovat matemaatikkoja, geofyysikkoja, geokemistejä ja geologeja.

Valtaosa työtehtävistäni liittyy ydinjätteen loppusijoitustutkimuksiin. Eurajoen Olkiluotoon rakennetaan maanalaista tutkimustilaa, ONKALOa. Työssäni seuraan miten tutkimustilan louhinta vaikuttaa alueen pohjavesiin. Käytännössä työ tapahtuu toimistossa tietokoneen ääressä: tehtäväni on ylläpitää melkoista mittaus- ym. aineistoa ja havainnollistaa tuloksia raportoimalla ja diagrammeja ym. kuvia piirtämällä. Toki olen päässyt myös tekemään mittauksia maastoon. Tärkeimpiä työkalujani ovat ohjelmat MS Excel ja WellCAD.

Geologin ominta työkalua, vasaraa, olen sitäkin päässyt käyttämään. Tällaisia työtehtäviä ovat olleet liikennetunneleiden rakentamiseen liittyvät kallioperäkartoitukset. Länsimetron suunnitteluun liittyen olen tehnyt kartoituksia kairausnäytteistä.

Toistaiseksi mieleenpainuvin työtehtäväni on ollut kuukauden mittainen työmatka Ghanaan. Siellä otin maaperänäytteitä yhdessä paikallisten kollegojen kanssa. Vasaran sijaan käytimme paljon lapiota, GPS-paikanninta ja digikameraa.

Opiskelupaikkaa miettiessäni osuin siis aika oikeaan – matka oli sitä geologian eksotiikkaa parhaimmillaan.

Kuva: Joonas Klockars

Geologi Marja Lehtonen, Geologian tutkimuskeskus (GTK)

Työskentelen erikoistutkijana GTK:n Tutkimuslaboratoriossa. Olen koulutukseltani filosofian tohtori geologian ja mineralogian alalta. Viime aikoina keskeisimmät työtehtäväni ovat liittyneet timantinetsintään. Konsultoin Suomessa ja myös ulkomailla operoivia kansainvälisiä timantinetsintäyhtiöitä. Käytännössä työ pitää sisällään mitä tahansa ruohonjuuritason näytteenotto-ohjelmien suunnittelusta lähtien aina löydettyjen kimberliitti-esiintymien prospektiivisuusarviointeihin saakka. Työ on erittäin mielenkiintoista, kansainvälistä ja haastavaa – mutta timantteihin niin useasti liitetty glamour on siitä kuitenkin kaukana! Pelkillä geologin tiedoilla ja taidoilla ei täysin pärjää, vaan pitää hallita myös kustannuslaskelmien tekemistä, talouden seurantaa, projektin johtamista, lainsäädäntöä… Niin, ja asiakaspalvelua.  Olen täydentänyt geologin koulutuksessa jääneitä aukkoja mm. suorittamalla johtamisen erikoisammattitutkinnon (JET) sekä osallistumalla Oulun yliopiston järjestämään Vuoriteollisuuden erikoistumis- ja täydennyskoulutusohjelmaan (GeoPros PD). Koulutus pitää sisällään esim. prosessi- ja ympäristötekniikkaa, projektinhallintaa, liiketoimintaosaamista, lainsäädäntöä ja työturvallisuusasioita. 

Kuva: Marja Lehtonen

Muut tehtäväni Tutkimuslaboratoriossa liittyvät enimmäkseen mineralogiaan ja elektronioptiikkaan, ja niiden sovelluksiin mitä moninaisimmissa tutkimushankkeissa. Olen myös vastuussa laboratorion SEM-EDS-laitteistosta. Mikäli aikaa kiireisimmiltä tilaustöiltä jää, pyrin tekemään myös omaa tutkimustyötä. Tutkimusaiheeni ovat liittyneet erityisesti kimberliitteihin ja niiden sukuisiin kiviin, litosfääriseen mantteliin, raskasmineraalien käyttöön malminetsinnässä sekä elektronioptisiin sovelluksiin mineralogiassa.

Muistan jo kouluajoilta lähtien kiinnostukseni luonnontieteisiin. Miksi sitten valitsin nimenomaan geologian kaikista muista vaihtoehdoista? Lyhyesti sanottuna: sen moninaisuus jotenkin kiehtoi minua – ja tietenkin ne kivet! Aika on osoittanut, että arvaukseni osui oikeaan: geologian kenttä on vielä paljon laajempi, kuin olisin ikinä osannut kuvitellakaan. Joka päivä on mahdollisuus oppia uutta, mikäli vain tarttuu tilaisuuteen.

Lukion opettaja Christina Ruth, Gymnasiet Svenska normallyceum

Aloitin maantieteen opinnot Helsingin yliopistossa syksyllä 1992. Tarkoitukseni oli alun perin opiskella biologiaa, mutta valintakokeissa epäonnistuminen johti sattumalta maantieteen laitokselle. Maantiede ei siis ollut mikään selkeä päämäärä, vaan tärkeintä oli opiskella jotain mielenkiintoista.

Opiskeltuani kaksi vuotta luonnonmaantiedettä aloitin biologian opinnot. Graduvaiheessa opiskelin myös pedagogiikkaa, koska minulle oli jo silloin selvää, että haluan opettajaksi. Lopuksi suoritin auskultoinnin Svenska normallyceumissa. Se oli olennaista työllistymiseni kannalta.

Työnkuvani on vuosien mittaan hieman muuttunut. Aluksi opetin sekä yläasteella että lukiossa. Molemmissa on puolensa, mutta päädyin opettamaan lukioon, koska koen sen haastavammaksi. Tuntien valmistelemiseen ja kokeiden korjaamiseen kuluu huomattavasti enemmän aikaa kuin tuntiopetukseen. Nämä työt voi tehdä kotona, mutta päivät venyvät usein pitkiksi.

Opettajan työn lisäksi toimin myös ylioppilastutkintolautakunnassa maantieteen sensorina ja kirjoitan lukion maantieteen oppikirjoja Otavalle. Sensorin työ antaa minulle toisenlaisen näkökulman opettajuuteen. Pääsen kaksi kertaa vuodessa peilaamaan omaa työtäni valtakunnalliseen tasoon.

Kaikki kolme työpaikkaa täydentävät toisiaan. On selvää, ettei kahta sivutyötä olisi ilman opettajuutta, mutta toisaalta sivutyöt antavat toisenlaisen näkökulman opettamiseen ja niiden kautta myös oman alan osaaminen kehittyy.

Opettajantyön kannalta tärkeimpiä taitoja ovat esiintymis- ja kommunikointitaidot. Varsinkin oppilaiden vanhempien kanssa saattaa tulla hankalia tilanteita, jolloin nämä taidot ovat koetuksella. Lukion opettajalta vaaditaan myös erittäin laajoja oman alan tietoja. Laudatur-opinnot ovat mielestäni välttämättömiä opetettavissa aineissa.

Toimittaja Matti Rämö, YLE

Opiskelin maantiedettä 1986–1995 suuntautuen kehitysmaantieteeseen. Sivuaineinani olivat kehitysmaatutkimus ja italialainen filologia, eli työllistymisen kannalta ne huonoimmat mahdolliset, heh.

Ensimmäinen varsinainen työpaikkani yliopisto-opintoihin liittyen oli työvoimatoimiston kautta saatu työllisyystyö tutkimusassistenttina kasvatustieteellisen tiedekunnan piirissä toimivassa toiminnan teorian ja kehittävän työntutkimuksen yksikössä. Käytännössä purin siellä lähinnä kokousnauhoja liittyen Lastenlinnan ja Auroran sairaalan yhdistämiseen.

Ennen tänne tuloani ehdin olla pitkäaikaistyöttömänä kolme kertaa. Omalla kohdallani valmistumiseni osui todella huonoon saumaan, sillä laman vuoksi kehitysyhteistyön määrärahoja ja resursseja oli supistettu reilusti ja alan osaajista oli ylitarjontaa. Opiskeluaikoina toimin MaO:ssa liikuntavastaavana, Mantun päätoimittajana sekä aktiivina Helsingin yliopiston Vihreissä. Toimituskokemuksen Mantussa olen kokenut varsin hyödyllisenä ammattitaitoni kehittymisen kannalta. Tuolloin lehdenteon apuna ei vielä ollut taitto-ohjelmia, vaan lehti kursittiin kasaan leikkaa–limaa-tekniikalla käsipelillä. Valmistumiseni jälkeen olin mukana esimerkiksi Veltto Virtasen presidentinvaalikampanjassa. Luotsasin myös adressikampanjaa, jonka avulla saatiin vuosikymmeniksi Venäjän puolelle vankimielisairaalaan unohdettu Jalo Heikkinen takaisin Suomeen. Näiden kokemusten kautta sain tuntumaa mediaan.

YLElle tulin digitaalisen median työllistymiskurssin kautta. Työllistymiseni avain oli se, että noihin aikoihin insinöörit lähtivät hörhöilemään digi-teksti-TV:n kanssa ja tänne värvättiin lisää väkeä. Digi-teksti-TV osoittautui lopulta liian kömpelöksi ja toteuttamiskelvottomaksi. Jotkut sitä varten tekemämme sisällölliset jutut osoittautuivat kuitenkin hyviksi ja hyödyllisiksi perinteisen Teksti-TV:n kannalta ja niinpä tämä floppi koitui onnekkaaksi omalta kannaltani.

Tuottajasta ja neljästä toimittajasta koostuva tiimimme vastaa teksti-TV:n sivujen hallinnoinnista. Yli puolet 1600 sivusta on niin sanottuja automaatiosivuja, joiden sisällöt, esimerkiksi säätiedot, pörssitiedot ja veikkaustiedot, päivittyvät automaattisesti. Me hallinnoimme esimerkiksi etusivun pikkuotsikoita ja omaan työnkuvaani kuuluu erityisesti Viikkomakasiini-osion sisällöntuotanto. Kokonaan vastuullani ovat kuntoliikuntaosio sekä turvasivut. Suureksi osaksi runttaan muiden juttuja ja viranomaistiedotteita pienempään tilaan. Työni on siis toimittamista viimeisen päälle, sillä ruutuun ei mahdu paljon tekstiä.

Nykyisessä työssäni on maantieteen opinnoista ollut paljon konkreettista hyötyä. Sain esimerkiksi vakuutettua entisen esimieheni karttojen tärkeydestä teksti-TV:n visuaalisessa viestinnässä. Maantieteen synteettinen luonne on auttanut työssäni ratkaisevasti. Maantiede auttaa olennaisuuksien löytämisessä ja poimimisessa, mikä on toimitustyön kannalta tärkeää.

Olen myös onnistunut yhdistämään maantieteen, pyöräilyharrastuksini ja toimittajantyöni. YLE Teksti-TV ja Radio Suomi ovat seuranneet pitkiä pyöräreissujani Aasiassa ja Pohjois-Afrikassa, minkä jälkeen olen muokannut reissuista matkakirjat.

Paikkatietosuunnittelija Annalena Saarikivi, Helsingin seudun ympäristöpalvelut (HSY, aiemmin YTV)

Aloitin opiskelut vuonna 1991 ja valmistuin 1997. Kävin koko ajan samalla myös töissä ja siksi valmistuminen kesti. Pääaineenani oli luonnonmaantiede ja sivuaineina geologia ja paleontologia sekä kasvitiede biologian puolelta. Näiden lisäksi oli hyvin vähän mitään siitä ulkopuolelle, sellainen peruspaketti eikä paljon ylimääräistä.

Vuonna 2000 menin töihin Helsingin kaupungin ympäristökeskukseen. Siellä olin puoli vuotta ympäristönsuojeluyksikössä ja puoli vuotta teollisuusvalvontayksikössä. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen työpaikasta oli jossain julkaisussa tai työvoimatoimistossa ilmoitettu, että haettiin ihmistä tekemään teollisuusvalvonnan rekisteriä. YTV:lle tulin töihin KEKO-koulutuksen kautta. Siihen liittyi usean kuukauden työelämäjakso, eli olin täällä aluksi työharjoittelijana. Sen jälkeen olin määräaikaisena ja nykyisin olen jo vakituisena.

Paikkatieto-osaaminen on ollut tärkeä tekijä minun valitsemisessani tähän työhön. Olen toiminut koko ajan tässä samassa yksikössä. Tämä oli ensin tietohuoltoyksikkö ja myöhemmin nimi muuttui tietoyhteistyöryhmäksi. Perustehtävä on ollut kuitenkin samanlaista, eli tehdään paikkatietoon liittyviä rekistereitä ja kartta-aineistoja.

Tällä hetkellä päätyönäni ovat seudulliset kartta-aineistot. YTV:n ja pääkaupunkiseudun viranomaiskäyttöön hankitaan, käsitellään ja jaetaan karttoja esimerkiksi Seutu-CD:n muodossa.

Opintoni ovat kyllä vastanneet nykyistä työtäni, vaikka kaikkia osa-alueita en ole päässytkään hyödyntämään. Mutta kyllähän kaikesta opiskelusta on aina hyötyä. Työssäni tärkeää on se, että osaan käyttää paikkatieto-ohjelmia ja ymmärrän paikkatietoasioita. Kaikkein eniten näistä asioista olen oppinut käytännön töitä tekemällä.

Yleiskaavasuunnittelija Tero Santaoja, Helsingin kaupunkisuunnitteluvirasto

Opiskelin pääaineenani suunnittelumaantiedettä, sivuaineitani olivat yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelu TKK:lta, kaupunkitutkimus ja maantiede. Valmistuin vuonna 2004. Ensimmäinen oman alani työ oli täällä kaupunkisuunnitteluvirastolla, Kuninkaantammen osayleiskaavaan liittyvä kesätyö.

Työn kuvani on hyvin monipuolinen: olen ennen tehnyt osayleiskaavatyötä; Kuninkaantammen osayleiskaavaa ja Koivusaarta, mutta nyt vedän esikaupunkirenessanssi-hanketta, joka liittyy käytännössä gradussa käsittelemääni täydennysrakentamiseen. Työstä on suunnittelua noin 20 % ja 80 % markkinointia, viestintää ja vuorovaikutusta; kaikkea muuta kuin suunnittelua.

Työni on vastannut niitä odotuksia, jotka minulla oli ja toimenkuvani on sitä mitä minä halusin tehdä. Yllätyksenä on kuitenkin tullut se, miten vähän suunnittelemaan pääsee. On hassua huomata miten itsensä myyminen, esiintyminen, asukastilaisuuksissa käyminen ja kaikenlaisten markkinointi- ja viestintätekstien kirjoittaminen on tullut kaupunkisuunnitteluun yhä enemmän. Emme ole enää yksin toimistossa istuvia suunnittelijoita jotka tuottavat jotain mielettömiä teoksia.

Jos mietin opiskelusta saamaani hyötyä, näen, että TKK:lla käymäni opinnot ja suunnittelumaantiede ovat vastanneet työelämän vaatimuksia. Suunnittelumaantiede on varsinkin laajanäköisyytensä ansiosta ollut yleissuunnittelussa suuri apu. Sellainen kokonaisuuksien hahmottaminen on ollut eduksi. Opiskeluaikoina jossain vaiheessa kuvittelin, että suunnittelumaantiede on vähän sellaista ympäripyöreää, mutta ainakin näissä tehtävissä se on kantanut enemmän kuin TKK:n opinnot. TKK:n opinnot olivat kuitenkin hyvä vastapaino ja eri alan ihmisten kanssa toimimisen kannalta hyödyllisiä.