Paleontologian ja paleoekologian linja

Paleontologian ja paleoekologian linjan opetusalueena on elämän, ekosysteemien ja ilmaston kehitys osana muuttuvaa maapalloa. Geologian laitoksella tutkimuksen kohteita ovat mantereisten ympäristöjen kasvillisuuden, eläimistön ja ilmaston muutokset. Erityisesti keskitytään neogeeniin (24-2 milj. v. sitten) ja viime jääkauteen ja sen jälkeiseen aikaan. Nimensä mukaisesti paleontologian ja paleoekologian linja jakautuu kahteen päähaaraan, joiden sisältöä voi vapaasti yhdistellä käytännön sallimissa rajoissa.

Vastuuprofessorit: Mikael Fortelius ja Heikki Seppä

Paleontologian opetus

Paleontologian säännöllisesti toistuva opetus on sisällöltään vaihtelevaa ja keskittyy temaattisiin erikoiskursseihin. Tärkeitä ovat mm. vaihtuva-aiheiset seminaarit ja vierailevien tutkijoiden intensiivikurssit, joissa käsitellään sekä paleontologian keskeisiä kysymyksiä että ajankohtaisia aiheita. Opetuksessa hyödynnetään myös kenttätöitä (mm. Turkki, Iran, Kiina), joihin opiskelijoita otetaan mukaan mahdollisuuksien puitteissa. Opetus ja tutkimus nivoutuvat paleontologiassa kiinteästi toisiinsa.

 

Kuva: Mikko Haaramo (etualalla) ja Jussi Eronen muovaamassa sapelihammaskissan kallon mallia.

 

Paleontologian tutkimus

Paleontologian tutkimus laitoksella kohdistuu fossiilisiin nisäkkäisiin, niiden evoluutioon, elinympäristöihin, ja menneisyyden ilmaston tutkimukseen, suurimmaksi osaksi kansainvälisenä yhteistyönä. Laitoksella koordinoidaan maailmanlaajuista fossiilisten nisäkkäiden tietokantaa, joka on samalla tutkimuksen keskeinen väline. Tutkimus on voimakkaasti monitieteellistä, sen tärkeitä osapuolia ovat mm. kehitysbiologia, ekologia, ilmastonmallinnus ja laskennalliset menetelmät yleensä.

Kuva vasemmalla ylhäällä: Kiinalaisia ja suomalaisia paleontologeja kentällä keski-Kiinassa.
Kuva vasemmalla alhaalla: Joukko kiinalaisia ja suomalaisia paleontologia puhdistamassa ja preparoimassa kenttätyön tuloksia Kiinassa.
Kuva oikealla: Professori Mikael Fortelius ottamassa valosmuottia hirven (Alces alces) poskihampaista.

Paleoekologian tutkimus

Kuva vasemmalla: Paleoekologian opiskelijoita näytteenotossa syksyisellä metsälammella.
Kuva oikealla: Jäälle nostettu järven pohjasedimenttinäyte.

Paleoekologinen tutkimus maapallolla kohdistuu kvartäärikauden (2-0 milj. v. sitten) sedimenttikerrostumiin. Tutkimuksen perinteisiä painopistealoja ovat esimerkiksi ilmaston ja kasvillisuuden muutokset jääkaudella ja jääkausien välisten interglasiaalien aikana, soiden synty ja kehitys sekä näihin prosesseihin liittyvä hiilen kierto, järvien pitkäaikainen kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät sekä paleoekologisten menetelmien käyttö Itämeren kehityshistorian tutkimisessa. Viime vuosina paleoekologiassa on kehitetty mahdollisuuksia käyttää fossiiliaineistoa numeeristen ilmastorekonstruktioiden perustana. Laitoksen paleoekologinen tutkimus on voimakkaasti kansainvälisesti suuntautunutta ja verkottunutta.

Kuva vasemmalla: Männyn (Pinus silvestris) siitepölyhiukkanen.
Kuva oikealla: Epithemia turgida -lajin piilevä.