Geologian osaston historiaa

geologia

Geologia oppiaineena

Geologia saavutti itsenäisen tieteenalan statuksen 1800-luvun alkupuolella, erityisesti Huttonin, Lyellin ja Wernerin uraaurtavan työn tuloksena. Helsingin yliopistoon geologian ja mineralogian professorin virka perustettiin varhain, jo vuonna 1852. Ensimmäisinä vuosikymmeninä virkaa ei kuitenkaan täytetty, vaan sitä hoitivat kemian professori Adolf Edvard Arppe ja dosentti Fredrik Johan Wiik. Virka täytettiin vasta vuonna 1877, F.J. Wiikin aloittaessa professorina.

Merkittäviä henkilöitä osaston historiassa

Laitoksen ensimmäinen kasvatti oli Adolf Erik Nordenskiöld, jonka mineraloginen väitöskirja hyväksyttiin vuonna 1855. Nordenskiöld nousi maailmanmaineeseen sekä mineralogisilla tutkimuksillaan että ensimmäisenä Koillisväylän kautta vuosina 1878-1879 kulkeneena löytöretkeilijänä .

Muihin laitoksella vaikuttaneisiin maailmankuuluihin tutkijoihin lukeutuu Wiikin seuraaja Wilhelm Ramsay. joka tutki laaja-alaisesti sekä kvartäärigeologiaa että Kuolan alkalikivimassiiveita. Th. G. Sahama sai mainetta sekä geokemian että mineralogian tutkijana, ja Kalervo Rankama oli yksi varhaisimpia isotooppigeokemian puolestapuhujia. Pentti Eskolan fasiesoppi on yhä keskeinen osa metamorfista petrologiaa. Björn Kurtén kunnostautui eritoten nisäkkäiden paleontologian alalla selä tieteen popularisoijana..

Arppeanum

Geologian laitos sijaitsi vuoteen 2001 asti Arppeanumin laitosrakennuksessa, aivan valtioneuvoston rakennuksen ja tuomiokirkon vieressä. Osana Yliopistomuseon näyttelytoimintaa, rakennuksessa on yhä Luonnontieteellisen keskusmuseon Kivimuseo, ja geologinen perinne siten jatkuu nykyisen geologian osaston syntysijoilla. Vuonna 2001 laitos muutti Kumpulan kampukselle Physicumin tiloihin, jossa se on toiminut siitä lähtien.

Laitoksesta osastoksi

Geologian laitokselle perustettiin uusi geologian ja paleontologian profesuuri vuonna 1940, ja samalla laitos jaettiin geologian ja mineralogian ja geologian ja paleontologian osastoiksi. Vuonna 1958 osastot edelleen eriytyivät omiksi laitoksikseen. Tämän jälkeen suunta on ollut hitaasti mutta vakaasti kohti suurempaa laitosrakennetta. Laitokset yhdistettiin takaisin saman laitoksen osastoiksi vuonna 1976. Tutkinnonouudistuksen yhteydessä vuonna 2005 laitoksen opetus perus- ja ainetasolla yhtenäistettiin, jolloin erillisten osastojen toiminta käytännössä lakkasi. Samassa yhteydessä syventävä opetus järjestettiin viideksi erikoistumislinjaksi. Vuoden 2010 alussa geologian laitos yhdistyi maantieteen laitoksen ja seismologian laitoksen kanssa geotieteiden ja maantieteen laitokseksi. Uudessa suurlaitoksessa geologian osasto on yhä sama perinteikäs yksikkö joka on tuottanut tieteellisesti arvokasta tutkimusta ja korkeasti koulutettuja osaajia jo vuodesta 1852.