Filosofisen tiedekunnan kunniatohtorit 2010

Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promootiossa vihitään kunniatohtoreiksi 12 tieteen, kulttuurin ja yhteiskunnan eri aloilla ansioitunutta henkilöä.

>>Honorary doctors of the Faculty of Philosophy (in English)

Jacobus Jan Boomsma (s. 1951) johtaa Centre for Social Evolutionia Kööpenhaminan yliopistossa. Hän on kansainvälisesti arvostettu ja laaja-alainen evoluutiobiologi tutkimusteemanaan sosiaalinen evoluutio. Professori Boomsma on alan uranuurtaja aihetta käsittelevän teorian kehittämisessä, joka hänen töissään luontevasti yhdistyy teoriasta johdettujen ennusteiden empiiriseen testaamiseen.

Anne Edwards (s. 1946) on toiminnan teorian ja sosiokulttuurisen lähestymistavan merkittävä edustaja kasvatustieteissä. Erityisesti hänen teoriansa relationaalisesta toimijuudesta ja asiantuntijuudesta on vaikuttanut myös suomalaiseen tutkimukseen. Professori Edwards on Oxfordin yliopiston kasvatustieteen laitoksen johtaja. Hän on yli kymmenen vuoden ajan tehnyt hedelmällistä yhteistyötä Helsingin yliopiston kasvatustieteilijöiden kanssa.

Philip L. Gibbard (s. 1949) Cambridgen yliopistosta on eräs tunnetuimmista jääkausiaikojen geologian tutkijoista, joka viime vuosina on toiminut erityisen ansiokkaasti geologisen aikataulun kehittäjänä. Professori Gibbard on laajasti verkostoitunut, suvereenisti tutkimuskenttänsä hallitseva tiedemies. Hän on tehnyt kiinteää yhteistyötä Helsingin yliopiston kanssa toimien jo yli 30 vuoden ajan suomalaisen kvartääriyhteisön taustavaikuttajana.

Tarja Kaarina Halonen (s. 1943), oikeustieteen kandidaatti, Suomen tasavallan presidentti. Halonen on uraa uurtava naispoliitikko ja on tullut tunnetuksi ihmisoikeuksien, pehmeiden ja vihreiden arvojen kannattajana ja puolestapuhujana sekä ekohenkisen kestävän kehityksen edistäjänä. Julkisessa toiminnassa hänelle ovat olleet tärkeitä kansainväliset tasa-arvo- ja ihmisoikeuskysymykset. Tasavallan presidenttinä Halonen on vaikuttanut merkittävästi suomalaisen yhteiskunnan ja työelämän kehittämiseen ja globalisaation pehmentämiseen.

Kim D. Janda (s. 1957) on Scrippsin tutkimuslaitoksen kemiallisen biologian ja immunologian professori ja Worm-instituutin johtaja La Jollassa (USA). Janda on tutkimuksissaan yhdistänyt farmasian, biologian ja kemian. Hänen tutkimusaiheitaan ovat bakteerisolujen välinen viestintä, immunofarmakoterapia sovelluksineen, lääkkeenkeksimisen menetelmien kehittäminen ja trooppisia tauteja aiheuttavien matojen metabolomiikka.

Rainer Knapas (s. 1946) on toiminut monessa maamme keskeisessä kulttuurilaitoksessa ja saavuttanut suurta arvostusta niin tutkijana ja opettajana kuin lukuisien teoksien kirjoittajana ja toimittajana sekä kustannustoiminnan johdossa. Laaja-alaisen ja syvällisen kulttuurihistoriallisen oppineisuutensa avokätisenä ja oivaltavana jakajana filosofian lisensiaatti Knapas on kouluttanut, tukenut ja inspiroinut monta sukupolvea humanisteja Helsingin yliopistossa heidän opinteillään ja myöhemmillä urillaan.

Matti Morottaja (s. 1942) on inarinsaamen lehtori ja kansainvälisesti poikkeuksellisen merkittävän revitalisointihankkeen primus motor. Hänen elämäntyönsä tuloksena yksi Suomen harvoista alkuperäiskielistä, inarinsaame, on viime hetkessä pelastunut kuolemalta. Morottaja on ollut perustamassa kaikkia sen elpymistä tukevia järjestelmiä. Ensimmäinen ja tärkein niistä oli 1997 perustettu kielipesä, josta on tullut uhanalaisten kielten elvytyksen esikuva muun muassa monien suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa.

Albert De Roeck on Euroopan hiukkastutkimuskeskus CERNin tutkijafyysikko, Antwerpenin yliopiston professori sekä vieraileva professori Durhamin IPPP-tutkimuslaitoksessa ja Kalifornian UC Davis -yliopistossa. De Roeck on eturivin kokeellinen hiukkasfyysikko ja avainasemassa CERNissä juuri käynnistetyssä hankkeessa, jossa analysoidaan LHC-törmäyttimen tuottamaa fysiikkaa. Hän on CMS-suurkokeen johtoryhmässä ja aloitteentekijänä uudentyyppisen koejärjestelyn luomisessa perusaineen tutkimiseksi äärimmäisissä olosuhteissa (fp420-hanke).

Karl Sigmund (s. 1945), Wienin yliopiston matematiikan professori, on maailman johtavia soveltavan analyysin tutkijoita. Hän on tehnyt uraauurtavaa työtä ergodiateorian, dynaamisten systeemien, matemaattisen biologian, kemiallisen kinetiikan ja dynaamisen peliteorian aloilla. Hän on myös kirjoittanut tieteen historiasta; erityisesti matematiikan ja logiikan historiasta.

David I. Stuart (s. 1953) on MRC:n tutkimusprofessori Oxfordin yliopistossa. Hän johtaa yliopiston rakennebiologian yksikköä ja on Diamond synchrotronin biologian osaston johtaja. Stuart on biologisen rakennetutkimuksen uranuurtaja. Hänen saavutuksensa erittäin monimutkaisten biologisten rakenteiden, kuten virusten, atomitason ratkaisijana on lyömätön. Yhteistyö Helsingin yliopiston kanssa on johtanut virusten alkuperän ja evoluution ymmärtämiseen pohjautuen virusten atomitason rakenteiden kolmiulotteiseen vertailuun.

Elizabeth Closs Traugott on kielitieteen ja englannin kielen emeritaprofessori (University of California at Berkeley) ja alansa kansainvälisesti merkittävimpiä tutkijoita. Hänen tutkimuksensa kohdistuu historialliseen syntaksiin, semantiikkaan, pragmatiikkaan ja sosiohistorialliseen kielentutkimukseen sekä kaunokirjallisuuteen. Hän on mallintanut kielen muutosta, erityisesti kieliopillistumista ja leksikalisaatiota, etenkin merkityksen ja kielenkäytön lähtökohdista.

David L. Woods (s. 1947) on arvostettu kognitiivisten toimintojen aivomekanismien ja niiden häiriöiden tutkija. UC Davisissa tekemänsä tutkimustyön lisäksi professori Woods on vaikuttanut merkittävästi kokeelliseen psykologiseen ja neurotieteelliseen tutkimukseen kehittämällä ärsykkeiden esittämiseen ja kokeiden kontrollointiin käytettävän Presentation-ohjelmiston, jota hyödynnetään laajasti tutkimuslaboratorioissa eri puolilla maailmaa.

(Päivitetty 24.2.2010)