Kattava suojelualueverkosto ehkäisee ilmastonmuutoksen vaikutuksia lintuyhteisöihin

Keski-Suomessa 13 prosenttia suojeltua maapinta-alaa sadan kilometrin säteellä riitti estämään ilmaston lämpenemisestä aiheutuvaa pohjoisten lintulajien vähenemistä. Etelä-Suomessa nykyinen suojelualueverkosto saattaa olla liian harva puskuroidakseen ilmastonmuutoksen vaikutuksia lintuihin.

Suomalaisilla luonnonsuojelualueilla vuosina 1980–2015 tehty tutkimus paljastaa, että Keski- ja Pohjois-Suomessa lintuyhteisö muuttui sitä vähemmän, mitä enemmän ympäröivästä maa-alasta oli suojeltu.

– Tulokset osoittavat, että kattavassa suojelualueverkostossa lintuyhteisöt pystyvät paremmin vastustamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia. Suojelualueita lisäämällä voidaan siis ehkäistä ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia etenkin pohjoisiin lintulajeihin, kertoo tutkijatohtori Petteri Lehikoinen Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisestä tiedekunnasta.

Keski-Suomessa 13 prosenttia suojeltua maapinta-alaa sadan kilometrin säteellä riitti estämään pohjoisten lajien vähenemistä ja torjumaan eteläisten lajien levittäytymistä. Pohjois-Suomessa vastaavaan tarvittiin 45 prosenttia maa-alasta.

– Lähes puolet maa-alasta kuulostaa paljolta, mutta suuret suojelualueet keskittyvät Suomessa maan pohjoisosiin, ja tämä osuus toteutuu paikoitellen, Lehikoinen sanoo.

– Keski-Suomessa muutoksen pysäyttämiseen tarvittavan maapinta-alan osuus on puolestaan selvästi alle kansainvälisten tavoitteiden. EU:n uuden biodiversiteettistrategian mukaan suojellun maa-alan tulee kattaa 30 prosenttia, ja Suomessa suojelualueet kattavat alle puolet tästä tavoitteesta.

Etelä-Suomessa suojelualueverkosto liian harva

Tutkimus ei löytänyt Etelä-Suomessa samaa yhteyttä suojelualueverkoston laajuuden ja lintuyhteisön muutosten sietokyvyn välillä.

– Etelä-Suomen suojelualueiden osuus maapinta-alasta on alle viisi prosenttia eli hyvin alhainen verrattuna Keski- ja Pohjois-Suomeen. Etelä-Suomessa suojelualueverkosto voi olla liian harva, jotta se auttaisi lintuyhteisöjä vastustamaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia, Lehikoinen toteaa.

Suomen ainutlaatuinen linnustonseuranta ja vapaaehtoiset auttavat tutkimusta

Tutkimuksessa käytettiin lintuharrastajien vuosikymmenten aikana keräämiä tietoja lintujen parimääristä läpi Suomen. Pitkät havaintoaikasarjat sekä suojelualueilla että niiden ulkopuolella ovat osoittautuneet ensisijaisen tärkeiksi arvioitaessa ilmastonmuutoksen aiheuttamia muutoksia luonnossa. Vastaavat suojelun merkityksen tutkimisen mahdollistavat seuranta-aineistot ovat hyvin harvinaisia muualla maailmassa.

Tutkimus on tehty Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisen tiedekunnan ja Luonnontieteellisen keskusmuseo Luomuksen, Metsähallituksen Luontopalvelujen, Suomen ympäristökeskus Syken sekä Luonnon- ja riistanhoitosäätiön yhteistyönä. Linnustonseurantaa koordinoivat Luomus, Metsähallituksen Luontopalvelut sekä BirdLife Suomi.
 

Artikkeli:

Petteri Lehikoinen, Maria Tiusanen, Andrea Santangeli, Ari Rajasärkkä, Kim Jaatinen, Jari Valkama, Raimo Virkkala, Aleksi Lehikoinen. Increasing protected area coverage mitigates climate-driven community changes. Biological Conservation, vol. 253, January 2021, 108892. https://doi.org/10.1016/j.biocon.2020.108892

Lue lisää:

Suojelualueet auttavat linnustoa sopeutumaan ilmastonmuutokseen

LIFEPLAN-hanke
Helsinki Lab of Ornithology