Koulun merkitys nuorten maailmankatsomusten rakentumisessa" pohdimme sitä, kuinka oppilaitokset voisivat tukea oppilaiden positiivisen ja demokraattisen maailmankatsomusten rakentumista väkivaltaistuneita asenteita ja polarisaatiota ennaltaehkäisevällä tavalla.
Tutkimushankkeen tavoitteena on lisätä tietoa siitä, mitkä elementit ja rakenteet vaikuttavat Suomessa asuvien nuorten (ikäryhmä 16–20) maailmankatsomusten rakentumisessa. Erityistä huomiota kiinnitämme nuoriin, jotka samaistuvat voimakkaasti tiettyyn ideologiaan ja jotka määrittelevät oman maailmankatsomuksensa tai arvomaailmansa erityisen vahvaksi ikätovereihinsa verrattuna. Ennaltaehkäisyn valossa tutkimuksemme pyrkii syventämään kasvatustieteellistä ymmärrystä niistä tekijöistä, jotka vahvistavat nuorten resilienssiä erilaisia riskejä, kuten väkivaltaistuneita asenteita, puhetta ja toimintaa vastaan erityisesti koulukontekstissa. Hankkeen monimenetelmäinen tutkimusaineisto kerätään keskiasteen oppilailta eri puolilla Suomea kyselyn, syvähaastattelujen ja nuoria osallistavan menetelmän avulla vuosien 2019–2020 aikana.
Globaali kehitys osoittaa, että ne haasteet, joita yhteiskunnan lisäksi kohdataan myös oppilaitoksissa, ovat monimutkaistumassa ja kasvamassa. Maailman tapahtumat tunkeutuvat nuorten arkitodellisuuteen muun muassa median kautta voimakkaasti. Nuoret eivät ole suojassa äärijärjestöjen propagandalta, disinformaatiolta tai vihapuheelta, jotka ovat merkittävästi lisääntyneet myös Suomessa. Tunteita herättävien ja kiistanalaisten aiheiden käsittely kouluissa on ensiarvoisen tärkeää oppilaiden ja demokraattisen yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta.
Yhteiskunnallisten ilmiöiden ollessa jatkuvassa muutostilassa, ei ole tarkoituksenmukaista kehittää kouluille erillisiä radikalisoitumista ennaltaehkäiseviä oppimiskokonaisuuksia. Kuten tutkimukset ovat osoittaneet, erilaiset demokratiaan, de-polarisaatioon ja ihmisoikeuksiin liittyvät taidot, kuten kriittinen ajattelu ja medialukutaito, empatia, perspektiivinottokyky, vuorovaikutustaidot ja itsesäätely vahvistavat nuoren resilienssiä ja vaikuttavat jo sinällään ennaltaehkäisevästi monen muunkin yhteiskunnallisesti huolestuttavan kehityskulun kannalta. Nuoruuteen liitettäviä riskejä ovat paitsi väkivaltaisen ideologian omaksuminen, myös esimerkiksi päihteiden käyttö, häiriökäyttäytyminen, vihapuhe ja koulukiusaaminen. Nämä teemat tulisi ymmärtää laajempina kokonaisuuksina, jotka ovat äärimmäisen tärkeitä yhteiskunnan ja yksilön hyvinvoinnin ja menestymisen kannalta ja joihin koulukasvatuksella voidaan vaikuttaa. Ennaltaehkäisyn valossa tulisi ensisijaisesti kehittää kasvattajien pedagogisia taitoja sensitiivisten ja kiistanalaisten aiheiden käsittelyssä oppijoiden kanssa sekä luomalla ajattelutapoja ja malleja, joilla kasvattajat kouluissa ja oppilaitoksissa voivat vahvistaa lasten ja nuorten resielienssiä selviytyä erilaisista haasteista ja vaikeista elämäntilanteista.
Kasvatusalan ja -tieteen ammattilaisista koostuva tutkimusryhmämme on kiinnostunut niistä elämänkaarellisista elementeistä, jotka vaikuttavat lasten ja nuorten maailmankatsomusten kehittymisessä sekä kasvattajien ja oppilaitosten roolista ja pedagogisista mahdollisuuksista radikalisaation ennaltaehkäisyssä ja hyvinvointitaitojen vahvistamisessa.
Millaisia ovat nuorten käsitykset radikalisoitumisesta, ekstremismistä ja näiden ennaltaehkäisyn mahdollisuuksista oppilaitoskontekstissa?
Minkälaiset tapahtumat, ihmissuhteet ja kokemukset ovat olleet merkityksellisimpiä nuorten maailmankatsomusten ja asenteiden rakentumisessa?
Millainen merkitys ja mahdollisuus oppilaitoksilla ja koulukasvatuksella on lasten ja nuorten maailmankatomuksen muodostumisen ja hyvinvoinnin tukemisessa sekä polarisaation ja väkivaltaisen radikalisaation ennaltaehkäisyssä?
SYKSY 2020. Analysoimme syvähaastatteluaineistoa, jonka keräsimme 46:lta nuorelta ympäri Suomen. Oppilaitoksiin lähetetyllä uudella online-kyselylomakkeella pyrimme kartoittamaan nuorten asenteita heidän itsensä määrittämiä ulkoryhmiä kohtaan sekä heidän kuvauksiaan ekstremismistä. Tutkimme myös nuorille merkityksellisiä asioita sekä mahdollisia uhkakuvia näihin liittyen.
KESÄ 2020. Kyselyaineiston analyysin perusteella nuoret jakautuvat viiteen eri resilienssiprofiiliin resilienssiä tukevien voimavarojensa perusteella. Mitattuja voimavaroja olivat suhteet huoltajiin, vertaisiin ja omaan oppilaitokseen, sekä itsesäätelyyn liittyvät taidot. Tulosten mukaan 63%:lla vastanneista nuorista oli vahva resilienssiprofiili, joka tarkoittaa, että heillä on elämässään runsaasti resilienssiä tukevia voimavaroja. Vain 5% vastaajista kuului ryhmään, jonka resilienssiprofiili oli keskimääräistä heikompi, eli heillä on muita ryhmiä vähemmän resilienssiä tukevia voimavaroja. Kolmella muulla ryhmällä taas kolme neljästä voimavarasta oli suhteellisen vahva, mutta yksi selvästi muita heikompi (joko suhde vertaisiin, vanhempiin tai kouluun tai itsesäätelytaidot). Resilienssiprofiililla, eli nuorten elämän voimavaroilla oli merkitsevä yhteys nuorten hyvinvointiin. Nuoret, joiden resilienssi on vahva, tunsivat myös muita enemmän tyytyväisyyttä elämäänsä, kokivat elämänsä merkitykselliseksi ja vaikutuksensa muihin positiiviseksi. He myös tunsivat enemmän empatiaa huono-osaisempia kohtaan kuin muut. Käänteisesti ne nuoret, joilla oli vähiten resilienssiä tukevia voimavaroja, olivat vähiten tyytyväisiä elämäänsä. He löysivät elämästään vähemmän merkitystä ja tunsivat, ettei heillä ole juurikaan myönteistä vaikutusta muihin ihmisiin. He myös kokivat muita vähemmän empatiaa huono-osaisia kohtaan. Oppilaitostyypillä (ammatillinen/lukio) tai sukupuolella ei ollut merkittävää yhteyttä tiettyihin profiileihin. Kiusaamisen ja syrijnnän kokemukset sen sijaan ennustivat kuulumista kaikkiin muihin profiileihin, paitsi vahvaan resilienssiprofiiliin. Erityisen mielenkiintoista tutkimuksemme kannalta on se, että merkitsevää yhteyttä eri resilienssiprofiilien ja aktivismin tai radikalismin välillä ei löytynyt. Resilienssin heikkous ei siis näytä ennustavan väkivallan käytön hyväksymistä aatteiden tai arvojen edistämiseksi enemmän kuin sen vahvuuskaan. Resilienssiä tukevien voimavarojen vähyydellä näyttää kuitenkin olevan selkeä negatiivinen yhteys nuoren hyvinvointiin ja tätä kautta kyselyn tutkimustulokset kiinnittyvät tieteellisiin keskusteluihin yksilön toimijuuden ja elämän merkityksellisyyden kokemusten keskeisestä merkityksestä radikalisoitumisprosesseissa ja ekstremistisen orientaation omaksumisessa (esim. Kruglanski ja muut 2019).
TALVI 2020. Syksyllä 2019 lähetimme online-kyselyn lukioiden ja ammattioppilaitosten opiskelijoille kahdeksassa eri kunnassa Suomessa. Saimme upeat 3617 vastausta! Kyselyssä kartoitettiin opiskelijoiden henkilökohtaisia kokemuksia esim. syrjinnästä, ystävyydestä ja koulusta, sekä heidän käsityksiään esim. omista ihmissuhteistaan, elämän tarkoituksesta, välittämisestä, vaikutuksestaan muihin ihmisiin, arvomaailmastaan ja valmiuksistaan toimia omien arvojensa puolustamiseksi. Pyysimme nuorilta ajatuksia myös siitä, kuinka heidän mielestään oppilaitoksissa voitaisiin tehokkaimmin ennaltaehkäistä vihamielisten asenteiden kehittymistä. Nuorilla oli valtavasti hyviä ideoita tämän suhteen!