Akatemiaprofessorit ovat oman alansa kansainvälisesti arvostettuja tekijöitä. He toteuttavat omaa tutkimussuunnitelmaansa, johtavat oman tutkimusryhmänsä työtä, ohjaavat nuoria tieteentekijöitä ja antavat tutkimustyöhön liittyvää opetusta.
Akatemiaprofessoreilta odotetaan merkittäviä tutkimustuloksia ja oman alan tutkimuksen eteenpäin viemistä. Heidän tehtäviinsä kuuluu myös luovan tutkimusympäristön kehittäminen.
Akatemiaprofessuuri on Suomen Akatemian rahoittamista tutkimustehtävistä arvostetuin. Suomen Akatemia nimittää uusia akatemiaprofessoreita vuosittain viiden vuoden määräajaksi.
Kasvaingenomiikan professori Lauri Aaltonen tutkii ihmisten kasvainalttiutta sekä somaattista syöpägenetiikkaa.
Syöpä on aina geeneihin liittyvä sairaus. Kaikissa syövissä geeniperimän toiminta häiriintyy. Syöpägenetiikassa keskeistä on, miten potilaan oma geeniperimä vaikuttaa kasvaimen ominaisuuksiin. Aaltosen tutkimusryhmä keskittyy tutkimuksessaan erityisesti perinnölliseen paksu- ja peräsuolen syöpään.
Kolmannella akatemiaprofessorikaudellaan Aaltosen tavoitteena on edistää syöpätautien hoitoa ja ennaltaehkäisyä. Aaltosen tutkimusryhmä on jo onnistunut selvittämään muun muassa yleisen syövälle altistavan mekanismin. Löytö oli läpimurto väestötason syöpäalttiuden ymmärtämiselle.
Aaltonen johtaa Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Soveltavan kasvaingenomiikan tutkimusohjelma sekä Kasvaingenetiikan tutkimuksen huippuyksikköä.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2019–31.12.2023.
Yrjö Helariutta on kasvien kehitysbiologian professori. Helariutta tutkii ryhmänsä kanssa sitä, kuinka puuvartisen kasvit ja kasvien johtosolukot kehittyvät. Hän keskittyy erityisesti nilan kehitykseen ja toimintaan.
Helariutta yhdistelee puuvartisten kasvien, erityisesti koivun, tutkimuksen metsänjalostukseen ja puun materiaalitieteeseen.
Helariutan tutkimus auttaa meitä ymmärtämään puiden ja muiden kasvien kasvua paremmin. Tästä on käytännön hyötyä esimerkiksi, kun kehitetään kasvien jalostusta tai parannetaan metsänhoitoa.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.9.2021–31.8.2026.
Jukka Jernvall on evolutiivisen kehitysbiologian professori. Jernvall tutkii hampaiden kehitystä ja muodostumista.
Jernvallin tutkimus keskittyy erityisesti siihen, miten hampaiden nystermät kehittyvät. Nystermät ovat ne hampaiden osat, jotka hienontavat ja leikkaavat ruoan.
Vaikka hampaiden syntymekanismi tunnetaan nykyisin varsin hyvin, nystermien muodon säätelyä ei vielä tunneta. Jernvall selvittää ryhmineen, mitkä tekijät vaikuttavat nystermien muotoon ja ovat tärkeimpiä hampaiden toiminnan kannalta.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.9.2021–31.8.2026. Jernvallilla oli akatemiaprofessuuri myös 2010–2019.
Kvantitatiivisen solubiologian professori Pekka Lappalainen tutkii aktiini-nimistä proteiinia, jota tarvitaan solujen liikkumiseen.
Monet solut pystyvät aktiinin vuoksi muuttamaan nopeasti muotoaan ja liikkumaan aktiivisesti kudoksissa. Esimerkiksi haavojen paraneminen ja immuunijärjestelmä ovat riippuvaisia solujen liikkumisesta. Hallitsemattomasti liikkuvat syöpäsolut ovat toisaalta keskeisiä etäispesäkkeiden muodostumisessa.
Lappalaisen ryhmä on tehnyt useita merkittäviä aktiiniin liittyviä löytöjä. He löysivät proteiinin, joka lataa solujen kemiallisten reaktioiden energialähdettä ATP:ta aktiiniin. Ryhmä on myös löytänyt molekyylitason koneiston, joka vastaa aktiiniyksiköiden purkamisesta ja kierrätyksestä.
Solun liikkumisen tutkimus ja muut Lappalaisen ryhmän aiheet lisäävät ymmärrystämme ihmiskehon toiminnasta ja voivat auttaa kehittämään lääkkeitä ja hoitoja muun muassa syöpää vastaan.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2019–31.12.2023.
Sovelletun matematiikan professori Matti Lassas tutkii matematiikan inversio-ongelmia.
Inversio-ongelmat ovat yksinkertaisen kysymyksen usein paljon vaikeampia, käänteisiä kysymyksiä. Jos yksinkertainen kysymys on esimerkiksi “jos tunnemme tarkalleen maapallon koostumuksen, millaisen painovoimakentän se tuottaa?”, sen inversio-ongelma olisi “jos maapallo tuottaa tällaisen painovoimakentän, mistä se koostuu?”.
Lassas johtaa Suomen Akatemian Inversio-ongelmien ja kuvantamisen huippuyksikköä. Yksikkö tunnetaan maailman johtavana omalla alallaan.
Tavoitteena on kehittää uusia, tehokkaita ratkaisuja käytännön inversio-ongelmiin. Lassaksen johtama huippuyksikkö keskittyy erityisesti lääketieteelliseen kuvantamiseen, geofysiikkaan ja avaruustutkimukseen sekä erilaisiin ympäristötutkimuksen tarpeisiin.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2019–31.12.2023.
Johanna Mappes tutkii eläinten signalointia ja kommunikointia, miten fenotyyppinen vaihtelu pysyy populaatioissa ja mikä on kommunikoinnin merkitys lajiutumisprosesseihin.
Kommunikaatiota tarvitaan niin parittelukumppanin etsintään, saaliin löytämisen kuin saalistajan välttämiseen. Tutkimuksessa saadaan tärkeää tietoa siitä, miten eliöt sopeutuvat, vai ehtivätkö ne sopeutua, muuttuvaan ympäristöön ja mitä evolutiivisia seurauksia on esimerkiksi petojen katoamisesta saalispopulaatioihin ja sitä kautta koko ekosysteemiin.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2019–31.12.2023.
Mappes on toiminut akatemiaprofessorina myös kaudella 2009–2013. Mappes johti Suomen Akatemian nimeämää biologisten vuorovaikutusten huippututkimusyksikköä vuosina 2012–2017.
Karri Muinonen on tähtitieteen professori. Muinonen tutkii sähkömagneettista sirontaa eli sitä, miten valo muuttaa suuntaansa, kun se kohtaa esteen tai muutoksen aineen tiheydessä.
Valo siroaa ja imeytyy käytännössä kaikissa aineen ja sähkömagneettisen säteilyn järjestelmissä. Tämän vuorovaikutuksen tutkiminen tarjoaa tietoa järjestelmän erilaisista ominaisuuksista aallonpituuden murto-osien pituusskaalaan saakka.
Muinosen tutkimusta voidaan hyödyntää muun muassa aurinkokunnan pienkappaleiden kuten asteroidien havaitsemisessa.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.9.2021–31.8.2026.
Sosiologian professori Anssi Peräkylä tutkii sosiaalista vuorovaikutusta institutionaalisissa ja arkisissa ympäristöissä.
Peräkylän tutkimuksen kohteina ovat olleet muun muassa se, miten narsistiset ongelmat muokkaavat ihmisten sosiaalista vuorovaikutusta. Tässä hankkeessa tutkijat tarkastelevat narsismia vapaamuotoisissa keskustelutilanteissa, psykiatrisissa haastatteluissa, pariterapiassa ja kokeellisissa tilanteissa.
Peräkylän ryhmä käyttää menetelminään keskusteluanalyysia, etnografiaa ja psykofysiologisia mittauksia, jotka osaltaan vahvistavat hankkeen tieteidenvälistä otetta.
Tutkimus syventää tietoamme siitä, miten kokemus itsestä ja vuorovaikutuksen käytänteet ovat suhteessa toisiinsa. Toisaalta se osoittaa, miten persoonallisuushäiriöt ja patologinen narsismi ovat myös vuorovaikutuksen eivätkä vain yksilöiden ongelmia. Peräkylän tulokset voivat auttaa kehittämään parempia terapiamenetelmiä.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2019–31.12.2023.
Heikki Pihlajamäki on vertailevan oikeushistorian professori. Pihlajamäki tutkii, millaisia oikeudellisia ratkaisuja Englanti, Alankomaat, Espanja ja Portugali, eli varhaisen uuden ajan merkittävimmät siirtomaavallat, käyttivät merentakaisissa siirtomaissaan.
Pihlajamäki tutkii siirtomaiden oikeusjärjestyksiä sekä verraten niiden keskiaikaisiin oikeusjärjestelmiin että eurooppalaiseen oikeuskehitykseen laajemmin. Tutkimuksessa myös vertaillaan eri siirtomaaoikeuksia keskenään.
Oikeusjärjestelmien kehitys auttaa ymmärtämään eurooppalaisten valtioiden ja yhteiskuntien kehitystä paremmin.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.9.2021–31.8.2026.
Teoreettisen fysiikan professori Kari Rummukainen tutkii gravitaatioaaltoja, jotka syntyivät kahden mustan aukon törmäyksessä.
Gravitaatioaallot aiheuttavat värähtelyä avaruudessa. Ne venyttävät aika-avaruutta ja puristavat sitä kasaan; aiheuttavat eräänlaisia ryppyjä.
Rummukaisen tutkimukseen kuuluu myös gravitaatioaaltoteleskooppi LISAn vaatimustenmäärittely. Teleskooppi on tarkoitus lähettää avaruuteen vuonna 2034. Gravitaatioaaltoja aiheuttavia prosesseja analysoidaan teoreettisesti ja numeerisesti, mikä on tärkeää LISAn havaintostrategialle ja havaintojen tulkinnalle.
Rummukaisen tutkimuksen ja LISA-teleskoopin havaintojen avulla saadaan tarkempi käsitys maailmankaikkeuden syntyhetkistä.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2019–31.12.2023.
Katariina Salmela-Aro on psykologian tohtori ja kasvatustieteen professori. Salmela-Aro tutkii ilmastonmuutoksen ja koronan vaikutuksia nuorten hyvinvointiin sekä Suomessa että kansainvälisesti.
Salmela-Aron tutkimuksen tavoitteena on selvittää, mitä ilmastonmuutos ja korona aiheuttavat nuorten kehitykselle. Myönteisiä vaikutuksia voivat olla esimerkiksi voimaantumisen, optimaalisen oppimisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden piirteitä. Kielteiset vaikutukset voivat olla esimerkiksi uupumista, stressiä ja ahdistusta.
Tutkimuksessa huomioidaan muun muassa kaveripiirin, digiverkostojen, vanhempien, opettajien ja yhteisöjen vaikutukset.
Salmela-Aron tutkimus voi auttaa yhteiskuntaa vastaamaan nuorten tarpeisiin ja arvioimaan, millaisia tukipalveluita nuoret tulevat tarvitsemaan.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.9.2021–31.8.2026.
Anu Wartiovaara on kliinisen molekyylilääketieteen professori. Wartiovaara tutkii mitokondriosairauksia.
Mitokondriosairaudet eli mitokondrioitten virheellinen toiminta aiheuttaa monia periytyviä sairauksia. Näiden sairauksien oireenkuva on hyvin vaihteleva ja usein vakava. Tällä hetkellä mitokodriosairauksiin on käytettävissä vain vähän hoitomuotoja.
Wartiovaara tutkii, miten mitokondrioiden aineenvaihdunta säätelee hermoston terveyttä ja sairautta. Tavoitteena on tuottaa uutta tietoa siitä, miten mitokondriot viestivät ja miten niiden viestit muokkaavat koko solun aineenvaihduntaan liittyvää ympäristöä.
Wartiovaaran tutkimus tuottaa uutta tietoa hermoston rappeumatautien mekanismeista. Se voi antaa työkaluja uusien täsmähoitojen kehittämiseen. Viimekädessä Wartiovaaran tavoite on kehittää toimivia hoitomuotoja mitokondriotaudeille. Todennäköisesti tarvitaan monta eri hoitomuotoa, koska mitokondriosairauksien kirjo on erittäin laaja.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.9.2021–31.8.2026. Wartiovaaralla on ollut akatemiaprofessuuri myös 2017—2021.
Wartiovaara julkaisee nimellä Suomalainen.
Akateemikko Kari Alitalo tutkii syöpää ja kehittää syövälle uusia, tehokkaampia ja yksilöllistettyjä hoitoja.
Joka kolmas aikuinen saa länsimaissa elämänsä aikana syöpädiagnoosin. Nykyiset hoitomuodot ovat usein riittämättömiä tai eivät sovi kaikille. Translationaalinen syöpätutkimus tähtää siihen, että perustutkimuksen tuloksia hyödynnettäisiin nopeasti kliinisessä tutkimuksessa ja hoitomenetelmissä.
Alitalon johtama tutkimusryhmä tutkii erityisesti imusuonistoa. Imusuonet vaikuttavat merkittävästi useiden syöpäkasvainten etäpesäkkeiden leviämiseen. Ryhmä on onnistunut kokeellisesti vähentämään etäpesäkkeiden syntymistä imusolmukkeisiin.
Alitalo johtaa Digitaalisen yksilöllistetyn syöpälääketieteen lippulaiva iCANia ja Wihurin tutkimuslaitosta. Lisäksi Alitalo johtaa Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan Translationaalisen syöpälääketieteen tutkimusohjelmaa.
Alitalon akatemiaprofessuuri oli poikkeuksellinen. Hänet nimitettiin pysyväksi akatemiaprofessoriksi vuonna 1993 ja hän toimi tehtävässä yhtäjaksoisesti 31.5.2020 asti.
Aerosoli- ja ympäristöfysiikan professori Markku Kulmala tutkii ilmakehän koostumusta ja ilmastonmuutosta.
Kulmala selvittää ilmakehätutkimuksessaan ihmisen toiminnan ja luonnollisten prosessien vaikutusta ilmastoon ja ilmanlaatuun tutkimalla ilmakehän aerosolihiukkasten syntymekanismeja. Hän on tehnyt merkittäviä tieteellisiä läpimurtoja ilmakehän nanohiukkasten tutkimuksessa.
Aerosolihiukkasiin keskittyvä tutkimusnäkökulma tuloksineen on edistänyt merkittävästi ilmastonmuutokseen liittyvää perustutkimusta. Akatemiaprofessorikaudellaan Kulmala pyrkii selvittämään, miten ilmanlaatu ja ilmasto ovat vuorovaikutuksessa Siperiassa ja toisaalta kiinalaisissa suurkaupungeissa.
Vuodesta 2011 lähtien Kulmala on ollut maailmaan viitatuin geotieteiden tutkija. Hän on kerännyt ympärilleen joukon ilmakehätutkijoita, joista useampi kuuluu maailman viitatuimpaan prosenttiin geo- ja ilmastotieteissä.
Kulmala johtaa Ilmakehätieteiden keskus INARia sekä Ilmakehä- ja ilmastotutkimuksen osaamiskeskus ACCC:tä, joka on tutkimuksen lippulaivayksikkö.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2017–31.12.2021.
Kulmalalla oli akatemiaprofessuurikaudet myös vuosina 2004–2009 ja 2011–2015.
Professori Craig Primmer tutkii evoluutiota sopeutumisen näkökulmasta.
Erilaiset organismit muokkaavat itseään selviytyäkseen muuttuvissa olosuhteissa. Tämän prosessin taustalla olevien mekanismien ymmärtämiseen tarvitaan entistä monipuolisempia tutkimusmenetelmiä.
Primmer tutkimusryhmineen pureutuu sopetumiskysymykseen käyttämällä lohta mallina. Tutkimuksen keskiössä on ilmiasu suhde genotyyppiin molekyylitasolla ja sopeutumisen kannalta tärkeän sukukypsyysiän geneettinen arkkitehtuuri. Lohen sukukypsyydellä on verrattaen yksinkertainen geneettinen rakenne, mikä tekee siitä otollisen mallin tutkimukselle.
Primmer on aiemmin tutkimuksessaan havainnut muun muassa, että yksi geeni selittää 40 prosenttia sukukypsyysiän vaihtelusta lohella. Tulos oli yllättävä, sillä elinkierto-ominaisuuksien on aiemmin uskottu olevan useiden geenien säätelemiä.
Tavoitteena on ennustaa ympäristömuutoksen vaikutus lohikalojen elinkierto-ominaisuuksiin. Primmerin tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää kalakantojen hoidossa ja kalatuotannossa.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2017–31.12.2021.
Primmerillä oli akatemiaprofessuurikausi myös vuosina 2011–2015
Professori Eero Castrén tutkii hermoston muovautuvuuden molekyylitason mekanismeja aikuisten aivoissa.
Akatemiaprofessorikaudellaan Castrén pyrkii syventämään tietämystä hermoston muovautuvuuden molekylaarisista mekanismeista sekä kehittämään uusia menetelmiä muovautuvien aivojen havainnointiin ja kuvantamiseen. Toisaalta tutkimuksen tavoitteena on viedä perustutkimuksen löydöksiä kohti käytännön sovelluksia.
Castrén on aiemmissa tutkimuksissaan osoittanut muun muassa, miten masennuslääkkeessä käytettävä molekyyli lisää muovautuvuutta aikuisten aivoissa. Tutkimustieto mahdollistaa aivotoimintojen kuntoutuksen diagnostisten menetelmien ja uusien hoitokäytäntöjen kehittämisen esimerkiksi psykiatrisista sairauksista, aivoverenvuodosta tai kroonisesta kivusta kärsivien potilaiden hoidossa.
Castrén on työskennellyt saman tutkimuskokonaisuuden parissa jo yli kaksi vuosikymmentä, viimeiset vuodet Euroopan tutkimusneuvoston varttuneen tutkijan apurahan tukemana. Tutkimustyön löydökset ovat ohjanneet hänen tutkimustaan uusiin, ennalta arvaamattomiin suuntiin.
Akatemiaprofessuurin kesto on 1.1.2017–31.12.2021.