Promootion juhlinta alkaa toukokuun 13. päivänä vietettävällä Floran päivällä. Kyseinen päivä on vanha ylioppilaiden kevätjuhlan päivä, jolloin maisteripromovendit valitsevat promootionsa yleisen seppeleensitojan ja Kumtähden kentällä muistellaan Maamme-laulun ensiesitystä vuodelta 1848.
Lunta vappuna ja ylioppilasliikettä Turussa
Varhaisin säilynyt tieto Floran päivän juhlinnasta on vuodelta 1815 Turusta, jolloin Pohjalainen Osakunta kokoontui Kärsämäen kentälle pallopelien ja punssin juonnin merkeissä juhlistamaan alkanutta kevättä. Sijainti oli valittu taktisesti kaupungin tullirajan ulkopuolelle, minne raadin ja poliisin toimivalta ei ulottunut. Tuolloin kevätjuhlaa vietettiin toukokuun ensimmäisenä eli vappuna. Myöhemmin juhlapäivä siirtyi kaksi viikkoa myöhemmäksi, kun vuonna 1816 Tamboran tulivuorenpurkauksen aiheuttaman vulkaanisen talven seurauksena Euroopassa koettiin vuosi ilman kesää ja Turussa oli monena vappuna vielä lunta maassa. Kevätjuhlan ajankohta asettui toukokuun puoliväliin, ja kevätjuhlan vietto laajeni yhden osakunnan piiristä nopeasti ylioppilaiden yhteiseksi juhlaksi. Ylioppilaat kokoontuivat joukolla yhteen Saksasta ja Ruotsista tulleiden esimerkkien innoittamina. Saksan ylioppilasmaailma oli tuolloin kuohuvassa tilassa Wartburgin kokouksen ja ensimmäisten burschenschaftien eli ylioppilaskuntien muodostamisen seurauksena.
Vuonna 1817 Turussa ylioppilaita kuohutti ja ajoi yhteiseen edunvalvontaan tuolloin uuden poliisijärjestyksen aiheuttama uhka siitä, että ylioppilaat joutuisivat akatemian omien kursorien ja pedellien sijaan poliisin kurinpitovallan alle. Tästä seuraisi se, että akatemian oman karsserin sijasta ylioppilaat heitettäisiin kaupungin raatihuoneen yleiseen putkaan kisällien ja muiden tappelupukarien ja humalaisten kanssa. Tähän aikaan Turussa kisällien ja ylioppilaiden väliset katutappelut ja nujakoinnit olivat valitettavan usein toistuvia järjestyshäiriöitä akateemisten isien eli professorien harmiksi. Akateemisten privilegioiden rajoittaminen ei käynyt akateemisen vapauden periaatteita ajaville ylioppilaille, jotka kokoontuivat yhteen ja kirjoittivat adressikirjeen keisarille asiasta ja pyysivät mm. omaa univormua erottautuakseen muista kaupunkilaisista. Univormusta pedellit ja poliisi osaisivat toimittaa ylioppilaat yliopiston karsseriin putkan sijasta. Tässä Turun romantiikan ilmapiirissä Sjögrenin ja Arwidssonin aikakaudella yhteisestä kevätjuhlasta tuli ensimmäinen ylioppilaiden oma yhteinen juhla professorien valvonnan ja vallan ulkopuolella. Moinen itsenäinen kokoontuminen ja joukkovoiman esiintuominen hermostutti Wienin kongressin järjestelmän konservatiivisten periaatteiden kannattajiksi asettuneen vanhemman polven edustajia. Yhteisen kevätjuhlan juhlinta kiellettiinkin ja vastineeksi keisari Aleksanteri I myönsi ylioppilaille näiden pyytämän oman univormun ja vahvisti ylioppilaiden olevan yhä akatemian tuomiovallan ja kurinpidon piirissä.
Hullu vuosi 1848
Floran päivän juhlinta elpyi Turun palon jälkeen Helsinkiin siirretyn yliopiston piirissä, ja uudeksi juhlapaikaksi muodostui Helsingissäkin kaupungin tullipuomin takainen maaseutu, joka oli kaupungin raadin ja vartiomiesten toimivallan ulkopuolella. Alkuun juhlapaikkana oli nykyisen Hakaniemen seutu Sörnäisissä, mutta kaupungin laajentuessa ja tullipuomin siirtyessä Hämeentulliin, siirtyi 1840-luvulle tultaessa juhlapaikkakin kauemmaksi Kumpulan kartanon maille Kumtähden kentälle. Paikan valintaan vaikutti sekin, että Kumpulan kartanon isäntänä oli yliopiston professorisukuun kuuluva Johan Gabriel von Bonsdorff, joka jalomielisesti lupasi niityn ylioppilaille ainaiseksi juhlapaikaksi. Kumtähden kenttä kevätjuhlien paikkana antoi lopulta nimen koko kaupunginosalle, kun heinähakaan perustetusta puistosta tuli Toukoniitty, ruotsiksi Majängen, ja ympäröivästä kaupunginosasta Toukola, ruotsiksi Majstad.
Kevätjuhlan nimi Floran päivä tulee uushumanismin mukana 1700-luvun lopulla heränneestä antiikin Roomaan ja Kreikkaan kohdistuneesta tutkimuksesta. Tämä kulttuurivirtaus synnytti taide- ja arkkitehtuurityylejä, jotka pyrkivät matkimaan Pompeijista löydettyjä roomalaisia rakennuksia, huonekaluja ja interiöörejä valistuksen loppuvaiheen makuun sopivasti. Flora on roomalaisessa mytologiassa kukkien ja kevään jumalatar, joka saapuessaan tuo mukanaan kevään ja herättää kasvit kasvamaan ja kukat kukkimaan. Antiikin Roomassa juhlittiin jumalattaren kunniaksi Floralia-juhlaa, jossa viini virtasi ja ilo oli irti. Vastaavasti viiniä ja punssia ynnä muita juomia kului tynnyrikaupalla Kumtähden kentän juhlissa, joista on tietoja vuoden 1848 kuuluisasta juhlasta. Tuolloin laulettiin ensi kerran J. L. Runebergin sanoihin ylioppilaiden tilauksesta yliopiston musiikinopettajan Fredrik Paciuksen säveltämä Maamme/Vårt land -laulu. Laulua oli alettu harjoitella jo yliopiston päärakennuksen portailta lähdön jälkeen ja sitä laulettiin ylioppilaskunnan ja siten Suomenkin ensimmäisen oman lipun johtamassa kulkueessa pitkin matkaa Senaatintorilta Kumtähdelle. Itse juhlissa uutta laulua laulettiin tiheässä tahdissa, sillä Euroopan Hulluna Vuotena lupa kevätjuhlaan oli saatu sillä ehdolla, että mitään vallankumouksellista ei pääsisi tapahtumaan. Kansallishenkisessä hurmoksessa laulettu Maamme-laulu toimikin esteenä Ranskan vallankumouksen Marseljeesin laulamiselle, mikä oli kielletty Nikolai I:n määräyksestä. Juhlamestarina häärinyt pohjalaisten kuraattori Fredrik Cygnaeus sai ohjattua juhlan isänmaallis-patrioottiseen suuntaan ja pidettyä sen ilman mitään keisarille epämieluisia mielenilmauksia. Osaansa näyttelivät kentälle katetut runsaat juomatarjoilut. Niityn reunalla ollut heinälato saikin toimia voipuneiden juhlijoiden, niin ylioppilaiden kuin professorienkin lepopaikkana, mistä vankkurit kävivät seuraavana päivänä noutamassa väsyneet juhlijat takaisin Helsinkiin.
Kaksi kirjoitusasua
Floran päivän nimen kohdalla esiintyy hämmennystä aiheuttavaa kahta kirjoitusasua. Alkuperäinen latinankielinen jumalattaren nimi on Flora, mutta koska latinan sanapaino osuu sanan o-kirjaimeen, koska kantamuoto on kukkia, kukkivaa ja kukoistavaa tarkoittava flo, flos, äännetään nimi suomalaisen suussa helposti pitkänä. Samasta sanasta on peräisin Italian Firenzen vanha latinankielinen nimi Florentia, jota englannin Florence seuraa. Tästä on syntynyt kalenterissakin esiintyvä tapa kirjoittaa nimi Flooran päivä muodossa. Oikea antiikkisen taustan huomioiva kirjoitusasu on Flora, siinä missä roomalaisen pantheonin ylijumalan nimi on suomessakin Jupiter, ei enää Juppiter, kuten vanhahtavassa kielenkäytössä saattaa nähdä. Flooran päivä kahdella o:lla on siis vanhahtava kirjoitusmuoto aiemmalta aikakaudelta.
Tanssiaisten kuningattarista kevään airuiksi
Helsingissä Floran päivän juhlintaan kietoutui yliopiston filosofisen tiedekunnan maisteripromootioihin kehitetty uusi traditio, yleisen seppeleensitojan valinta. Esikuvana yleiselle seppeleensitojattarelle olivat Lundin yliopiston promootioiden seppeletytöt. Lundissa oli vuodesta 1811 alkaen promoottori ja historian professori Nils Henrik Sjöborgin aloitteesta tullut tavaksi valita antiikin Muusien luvun mukaan yhdeksän professorien tytärtä ja yksi poika Apollonina tuomaan laakeriseppeleet ja maisterinsormukset Parnassolle. Apollon-hahmo jäi kuitenkin pian pois ja seppeletyttöjen määrä alkoi vaihdella alkuperäisestä yhdeksästä. Näkyvyyttä Lundin seppeletyttöjen perinne sai vuonna 1829, jolloin Esaias Tegnér seppelöi tanskalaisen runoilija Adam Oehlenschlägerin Lundissa, mistä julkaistiin kuvia Ruotsin lehdistössä. Helsingissä pikkutyttöjen sijaan maisteripromovendit päätyivät muuntamaan perinnettä professorin naimaikäiseksi tyttäreksi, joita oli vain yksi kerrallansa tanssiaisten kuningattaren roolin tavoin. 1700-luvun lopulla Englannin hovista oli lähtenyt leviämään Eurooppaan debytantti-tanssiaisten perinne, jonka kanssa levisi myös Ranskan vallankumouksen jälkeen yläluokan muodin vallannut porvarillisiin ihanteisiin kytkeytyvä mustavalkoinen pukumuoti. Debytantti-tanssiaisista kehittyi Atlantin takana Yhdysvalloissa Prom-tanssiaiset ja Keski-Eurooppassa Itävalta-Unkarin kaksoismonarkian pääkaupungissa Wienissä kuuluisat oopperatanssiaiset. Yhä nykyäänkin järjestettävät Wienin tanssiaiset ovat yksi kaupungin spektaakkeleista, joiden pääsylipuista, tanssikursseista ja puvuista matkailijat maksavat hintavia summia. Suomalaisille Wienin tanssiaisperinne on tutuin Fazerin Nougat rasian tanssiparista.
Ensimmäiseksi yleiseksi seppeleensitojaksi valittiin vuonna 1832 käytännöllisen filosofian professorin Johan Henrik Avellanin tytär. Tällä uudella roolilla ja kunniatehtävällä promovoitavat ylioppilaat halusivat huomioida pidettyä professoria, joka sairautensa takia ei voinutkaan toimia kyseisen kevään promootion promoottorina. Avellan siirtyi varapromoottoriksi ja hänen sijaansa seuraavana virkaiän mukaisessa promoottorivuorossa ollut professori Pipping toimi promoottorina. Avellan toimi Hämäläis-Osakunnan inspehtorina kuolemaansa saakka. Ylioppilaat kruunasivat kukkaseppeleellä Ida Avellanin kevään kuningattareksi ja maisterien seppeleiden sitojaksi. Tämä seppeleensitojan kosinta ja kruunaus asettui luontevasti osaksi kevätjuhlan ohjelmaa ja korosti samalla Flora-jumalattaren myytin osuutta juhlassa. Yleisestä seppeleensitojattaresta tulikin Floran päivässä kevään jumalattaren muinaisten papittarien ja keskiaikaisten Touko-Kreivittärien, May-Queenien ja muiden myyttisten hahmojen romantiikan ajan ihanteiden muokkaama perillinen. Floran päivä ja yleinen seppeleensitoja ovat osa laajempaa ja muinaisempaa kevään jumalattarien erilaisten menojen perinnettä Euroopassa. Brittein saarilla yhä kruunataan May Ladyja kukkaseppeleillä kelttien Beltane-juhlan jälkikaikuna ja saksankielisessä Euroopassa valitaan Maimädcheneitä. Katolisessa Euroopassa kukkaseppeleellä kruunaaminen on siirtynyt ihmisiltä Neitsyt Marian patsaille annettavaksi kunnianosoitukseksi. Latvian Riiassa on elvytetty keskikaikainen Touko-Kreivin ja -Kreivittären perinne osana keskiaikafestivaalia. Myöhemmin promootiotanssiaisten kautta yleisen seppeleensitojan rooliin yhdistyi romantiikan ajan muotivirtausten mukainen tanssiaisten kuningattaren rooli, joka nykyään on parhaiten tunnettu amerikkalaisen kulttuurin Prom Queen -roolin muodossa. Tämän roolin vastineena Yhdysvalloissa on myös Prom King -rooli, jossa voi nähdä edeltäjän miespuoliselle yleiselle seppeleensitojalle. Samoin jo keskiajalla Touko-Kreivittären vastinparina oli ollut Touko-Kreivi, jollaista roolia mm. Juhana-Herttua esitti pitäessään hovia Turussa 1500-luvulla. Yleisen seppeleensitojan rooli on Suomessa suurin mahdollisuus kokea päivä prinsessana.
Ylioppilaskunnan yhteisenä kevätjuhlana Floran päivä oli useasti kiellettynä keisarin ja yliopistohallinnon epäluuloisen nuorison kokoontumisiin suhtautumisen vuoksi. 1800-luvun lopulla Floran päivä jäi paljolti toukokuun ensimmäisenä juhlittavan vapun varjoon. 1900-luvulla myös uutena juhlana Suomeen rantautunut äitienpäivä työnsi Floran päivää sivuun huomion valokeilasta. Floran päivän uusi tuleminen tapahtui 1940-luvulla sodan jälkeen, jolloin ylioppilaskunta halusi juhlistaa vuonna 1848 ensikerran Floran päivän juhlassa esitetyn Maamme-laulun muistoa järjestämällä juhlan Kumtähdellä. 13.5.1948 paljastettiin Erik Bryggmanin suunnittelema muistomerkki, jonka reliefit veisti Viktor Jansson, Tove Janssonin isä. 2010-luvulla ylioppilaskunnan Floran päivä on siirtynyt yliopiston kampuksilla kiertäväksi juhlaksi ja Kumtähdellä tapahtuu akateemisia seremonioita enää vain maisteripromootioiden keväinä. Juhlintakin on rauhoittunut 1840-luvulta ja tarjoilut ovat keventyneet viini- ja oluttynnyreistä kuohuviinilasilliseen. Uusi vuosituhat näki myös jo 1890-luvulla profetoidun kehityskulun toteutumisen, kun ensimmäiset miespuoliset yleiset seppeleensitojat valittiin ja koko edellisen aikakauden sukupuolijaottelu alkoi purkaantua promootioissa. Vuodesta 2021 alkaen Floran päivä on ollut myös tohtorinhatun ulkoilutuspäivä tohtori Ella Peltosen aloitteesta ja mihin akateemiset järjestöt ovat lähteneet mukaan.
FM Pasi Pykälistö
(Tekstiä päivitetty viimeksi 13.5.2024.)
Kirjallisuutta:
Aldrich, Elizabeth - From the Ballroom to the Hell: Grace and Folly in Nineteenth-Century Dance. Northwestern University Press, Evanston, Illinois, 1991.
Anderson, Ann - High School Prom: Marketing, Morals and American Teen. McFarland & Company Ltd, Jefferson, North Carolina, 2012.
Artukka, Topi - Tanssiva kaupunki: Turun seurapiiri sosiaalisena näyttämönä 1810-luvulla. Bidrag till kännedom av Finlands natur och folk 217. Suomen Tiedeseura, Vaasa, 2021.
Frazer, Sir James G. - The Golden Bough: A Study of Magic and Religion. Lyhennetty laitos 1922, Wordsworth Reference Series, Wordsworth Editions Ltd, Lontoo, 1993.
Heinricius, Gustaf - Skildringar från Åbo Akademi 1808-1828. Skrifter Utgivna av Svenska Litteratursällskapet i Finland CI. SLS, Helsinki, 1911.
Klinge, Matti - Turun ajoista 1840-luvun aktivismiin. Ylioppilaskunnan historia 1: 1828-1852. Gaudeamus, Helsinki, 1978.
Klinge, Matti & al. - Keisarillinen Aleksanterin yliopisto, Helsingin yliopiston historia II. Otava, Helsinki, 1990.
http://www.maijagrafs.lv/home-1/ -verkkosivusto, vierailtu 30.4.2024.
Olsson, Bror - Doktorspromotioner i Lund. Föreningen Det Gamla Lund, Årsskrift XXIX/1947. Lund, 1947.
Scullard, Howard Hayes - Festivals and Ceremonies of the Roman Republic. Cornell University Press, Ithaca, New York, 1981.
Thurston, Herbert - "Devotion to the Blessed Mary". Teoksessa The Catholic Encyclopedia, vol 15. Robert Appleton Company, New York, 1912.
Turcan, Robert - The Gods of Ancient Rome: Religion on Everyday Life from Archaic to Imperial Times. Ransk. alkuteos Rome et ses dieux, 1998, transl. Antonia Nevill. Routledge, London & New York, 2000.
Vainio, Matti - Pacius: suomalaisen musiikin isä. Atena Kustannus, Jyväskylä, 2009.
Dr. Ella Peltonen -tili Twitterissä 28.4.2021.