Turun Akatemia muutti 1827 tapahtuneen Turun palon Helsinkiin. Sen uudeksi nimeksi tuli Keisarillinen Aleksanterin Yliopisto. Carl Ludvig Engel sai tehtäväkseen suunnitella yliopistorakennus Senaatintorin laidalle. Se valmistui 1832. Samana vuonna järjestettiin ensimmäinen promootio yliopiston Helsinkiin muuton jälkeen.
Uutuutena aikaisempaan oli yleinen seppeleensitojatar (YSS). Ensimmäinen heistä oli filosofi, historian professori Johan Henrik Avellanin 14-vuotias tytär Ida Mathilda (sitt. Aminoff, 1817─1859). Hänen tehtävänään oli sitoa ystävättäriensä kanssa kaikki promootion maisterinseppeleet. 1850-luvun puolivälistä lähtien mukaan alkoi tulla myös promovendien henkilökohtaisia seppeleensitojia.
Autonomian ajan 22 Helsingissä pidetyssä promootioissa, joista viimeinen oli 1914, yleinen seppeleensitojatar oli aina jonkun professorin nuori tytär. Näistä professoreista voidaan mainita muutamia tunnetuimpia: matematiikan ja fysiikan professori Johan Jacob Nervanderin tytär Augusta Matilda (sitt. Borenius) (1825─1909) vuonna 1847, historian professori Zachris Topeliuksen tytär Aina (sitt. Nyberg) (1846─1916) vuonna 1864, valtio-opin professori Leo Mechelinin tytär Cely (1866─1950) vuonna 1890 ja historian professori J. R. Danielson-Kalmarin tytär Katri (sitt. Lehtonen) (1879─1941) vuonna 1900.
Ensimmäinen Suomen itsenäisyyden aikainen promootio järjestettiin 1919, runsas vuosi sen jälkeen, kun Helsingissä oli ollut vuoden 1918 sodan voitonparaati. Sen tähti oli kenraali Gustaf Mannerheim. Hän oli mukana myös promootiossa, oikeastaan kolmessa eri ominaisuudessa: valtionhoitajana, kunniatohtorina ja yleisen seppeleensitojattaren Sophie Mannerheimin (1895─1963) isänä. Myös seuraavan, vuoden 1923 promootion yleinen seppeleensitojatar oli valtionpäämiehen tytär: Suomen ensimmäisen presidentin K. J. Ståhlbergin tytär Elli (sitt. Schauman, 1898─1985). Tämän jälkeen YSS:t olivat pitkään professorien tyttäriä. Heistä voidaan mainita kansleri ja saksan kielen professori Hugo Suolahden tytär Hilkka (sitt. Linkola) (1907─2001) vuonna 1927, Rooman kirjallisuuden professori Edwin Linkomiehen tytär Sinikka (sitt. Karhuvaara, sitt. Linkomies-Pohjala) (1929─2000), suomalaisen ja vertailevan kansanrunoudentutkimuksen professori Matti Kuusen tytär Outi (sitt. Lauhakangas) vuonna 1973. Vuonna 1977 palattiin itsenäisyyden alkuvuosien tapaan: yleinen seppeleensitojatar Salla Kekkonen oli tasavallan presidentti Urho Kekkosen pojantytär. Vuonna 1990 tehtävässä oli rehtori ja Suomen historian professori Päiviö Tommilan tytär Leena (sitt. Hukka). Ensimmäinen naisprofessorin tytär yleisenä seppeleensitojattarena oli kreikan kielen ja kirjallisuuden professori Maarit Kaimion tytär Iris vuonna 1997. Ensimmäinen miespuolinen yleinen seppeleensitoja valittiin 2010: suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen professori ja vararehtori Ulla-Maija Forsbergin poika Ilmo Korhonen. Siitä alkaen kaikkia tehtävään valittuja on päätetty kutsua sukupuolesta riippumatta yleiseksi seppeleensitojaksi.
Yleinen seppeleensitoja valitaan maisteripromovendien latinaksi käytävässä kokouksessa Vanhan ylioppilastalon musiikkisalissa Flooranpäivänä. Sen jälkeen hänet esitellään julkisesti vanhempineen talon portailla. Yleisen seppeleensitojatattaren kunniatehtävä on elinikäinen: vanhat YSS:t on aina kutsuttu mukaan myöhempiin promootioihin neuvomaan seppeleiden sitomista ja tekemään niitä myös itse. Yleinen seppeleensitoja on promootion keskeisiä henkilöitä: hän kuuluu itseoikeutetusti kunniakannettaviin promootiotanssiaisissa samoin kuin puolenvuosisadan takainen riemu-YSS. Uudet naispuoliset yleiset seppeleensitojat pukeutuvat promootiossa valkoiseen pukuun. Maisteripromovendien naispuoliset seppeleensitojat pukeutuvat samalla tavoin. Miespuolisilla asuna on frakki. Naispuoliset vanhat yleiset seppeleensitojat pukeutuvat mustaan. Vuonna 1832 maisteripromovendit lahjoittivat yleiselle seppeleensitojattarelle kiitokseksi arvokkaan korun. Siitä on muodostunut perinne, joka jatkuu yhä. Aiheesta tulee oma blogikirjoitus.
Jukka Relas, FT