Yliopisto-lehdestä 4/2008
Elimet — lahjoja ja tavaraa
Yhdysvalloissa ja Pohjoismaissa keskustellaan parhaillaan kiihkeästi siitä, pitäisikö ruumiinosista ryhtyä maksamaan.
Naiset allekirjoittavat elinluovutuskortteja ja luovuttavat elimiä useammin kuin miehet, kertoi Helsingin yliopiston tutkijakollegiumissa työskentelevä professori Marja-Liisa Honkasalo 9.4. luennollaan Elämän rajat ja elinten siirrot — hoitoa, kauppaa ja solidaarisuutta?
Naiset perustelevat luovuttamista halulla auttaa muiden hoitamisessa, Honkasalo kuvasi.
— Oikeudenmukaisuuden ja rakkauden etiikka kietoutuvat motiiveissa kiehtovasti yhteen.
Luovuttajien syitä kannattaa kysellä, sillä siirtojen tarve kasvaa väestön ikääntyessä. Esimerkiksi moni kakkostyypin diabeteksesta kärsivä tarvitsee siirtomunuaisen.
Yhdysvalloissa ja Pohjoismaissa keskustellaan parhaillaan kiihkeästi siitä, pitäisikö ruumiinosista ryhtyä maksamaan. Elinsiirrot ovat yhteiskunnalle usein suhteellisen edullinen hoitomuoto.
Amerikkalaisessa arviossa munuaiselle on jo ehditty antaa hintalappu: 90 000 dollaria.
— Näin ruumis nähdään tavarana ja se saa vaihtoarvon.
Hinnoiteltu elinluovutus ei enää perustuisi solidaarisuuteen. Suomen Punaisen Ristin 60 vuotta käyttämä slogan ”Lahja elämälle” vanhenisi.
Kun verenluovutusvalmiutta on selvitetty, huomattiin, että verestä maksaminen tuo vähemmän luovuttajia ja huonomman järjestelmän kuin solidaarisuuteen vetoaminen. Kävisikö näin myös elinten kohdalla, Honkasalo pohti.
Tilaisuuden yleisöpuheenvuorossa kerrottiin suomalaisesta, joka kieltäytyi luovuttamisesta kuultuaan, että vastaanottaja saattaa olla ulkomaalainen.
Ajatukset laittomasta elinkaupasta ja muista hämäryyksistä alkoivat vaivata. Honkasalo näki asian päinvastoin. Hän kertoi virallista elinluovutusta mainostettavan juuri sillä, että se heikentää laittoman elinkaupan mahdollisuuksia.
Honkasalon luento oli osa kollegiumin Solidaarisuus-yleisöluentosarjaa.
Linkit:
Yliopisto-lehden verkkosivut Helsingin yliopiston verkkosivut
Teksti: Kyösti Niemelä
