Kuntien lukujen vertailukelpoisuus on heikentynyt organisaatioiden erilaistuessa, eikä palvelujen kustannuksia voi vertailla pelkästään Tilastokeskuksen kokoamien tilastojen avulla. Vertailua ovat vaikeuttaneet myös kuntarakenteen muutokset kuntaliitosten seurauksena.

Erityisesti sosiaali- ja terveystoimen kustannusten vertailu jää keskeneräiseksi, mikäli sivuutetaan huomiot palvelutarpeista. Esimerkiksi Espoon ja Vantaan sosiaali- ja terveystoimen kustannukset ovat asukaslukuun suhteutettuna tilaston mukaan selvästi maan keskitasoa pienemmät. Kun palvelutarve otetaan huomioon, ovat ne koko maan keskitasoa suuremmat. Helsinki sijoittuu kustannusten kärkeen myös palvelutarpeen huomioonottaen.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen palvelutarvekertoimessa huomioidaan kuntalaisten palvelujen tarpeeseen vaikuttavat tekijät, kuten ikärakenne ja sairastavuus. Esimerkiksi Espoossa vähän sairastava ja nuori väestö laskee bruttomääräisiä terveysmenoja selvästi.

Asuminen kalleinta Turussa, halvinta Oulussa

Vertailukelpoisimmat asumisen kustannustiedot löytyvät Suomen Kiinteistöliitosta, joka on koonnut niin sanotun indeksitalon kustannustiedot vuosittain. Kun tarkastellaan kaikkia maksuja ja kiinteistöveroja, kalleimmaksi suurista kaupungeista osoittautuu Turku ja halvimmaksi Oulu.

Asumiskustannukset ovat kehittyneet 2000-luvulla hyvin eri tahtiin. Kun kunnallisten liikelaitosten ja yhtiöiden tuottovaatimuksia on korotettu, ne ovat joutuneet korottamaan myös asumiseen liittyviä maksujaan.

Lisää aiheesta

Heikki Helin: Suuruuden ekonomiaa? Suurten kaupunkien palvelukustannukset 2010 (pdf)