Riittääkö toiveajattelijoille parittelukumppaneita?
Perinteinen sukupuoliroolien teoria ei ota huomioon sukupuolijakaumaa
Helsingin yliopiston eläinekologian professori Hanna Kokko ja Australian kansallisen yliopiston tutkija Michael D. Jennions kyseenalaistavat tuoreessa artikkelissaan Robert Triversin (1972) esittämän sukupuoliroolien teorian.
Kokko sanoo, että Triversin ajatukset ovat kulkeneet kyseenalaistamattomina oppikirjasta toiseen, vaikka tarkemmin ajateltuna malli on epälooginen.
Triversin mukaan naaraat ovat parinvalinnassaan valikoivampia, sillä ne investoivat enemmän jälkeläisiinsä. Koiraat satsaavat parittelukumppaneiden määrään ja naaraat laatuun. Arkiajattelussa myös ihmiskoiraiden polygamia on välillä nähty luonnollisena.
Tarkemmin laskien tällaiset ajatukset osoittautuvat pelkiksi haavekuviksi.
– Ihmisten joukossa naaraita ja uroksia on suunnilleen yhtä paljon. Tasalukuisessa yhteisössä on toiveajattelua, että toinen sukupuoli voisi lisääntyä huomattavasti toista nopeammin. Populaariajattelussa keskitytään liikaa menestyjiin. Suurin osa meistä on keskivertoja, joiden kannattaa pitää kumppaneistaan kiinni.
Kokko painottaa, että eläinkunnassa on monenlaisia poikasenhoitostrategioita, jotka myös vaihtelevat tilanteiden mukaan. Joillain lajeilla aikuisten sukupuolijakaumat poikkeavat paljonkin tasalukuisuudesta, ja tällä on merkitystä.
– Koirasvoittoisissa populaatioissa elävät lintukoiraat osallistuvat poikastenhoitoon ja monilla kaloilla yksinomaan koiraat hoitavat pesiä. Albatrossien kohdalla on havaittu, että kaksi naarasta hoitavat pariskuntana yhtä poikasta, jos koiraista on pulaa.
Kokon ja Jennionsin uudet matemaattiset mallit ottavat sukupuolijakauman huomioon. Siten sukupuoliroolien säännönmukaisuuksien ja toisaalta vaihteluiden ymmärtäminen tarkentuu.
Parental investment, sexual selection and sex ratios -artikkeli julkaistiin heinäkuussa Journal of Evolutionary Biologyssä.
Teksti: Kirsikka Mattila
Kuva: Sanna Agullana
