Tieteen kriisi ja uusi suuri yhtenäisteoria
"2000-luvun alussa kriittistä järkeä tarvitaan ehkä enemmän kuin koskaan. Silti tiede instituutiona on kriisissä."
Tiedekunnat ja tieteenalat ovat pirstoutuneet pieniin erikoistumisen saarekkeisiin. Mikään ei enää tunnu yhdistävän tiedettä kokonaisuutena.
Kaikessa hiljaisuudessa on noussut uusi suuri yhtenäisteoria koko maailmankaikkeuden historiasta. David Christianin Maps of Time. An Introduction to Big History esittelee tämän teorian perusteet kaikkien tieteenalojen edustajille ymmärrettävällä tavalla. Maailmalla on alku, ja tieteenalojen tutkimuskohteet edustavat emergenttejä kompleksisuuden tasoja maailmankaikkeutemme kehityksessä.
Alkuräjähdyksessä syntyi vain kahta ainetta, vetyä ja heliumia. Muut alkuaineet ovat peräisin aurinkojen pätseistä, varsinkin niiden elinkaarien loppuvaiheista. Korkeimmat alkuaineet ovat peräisin supernovaräjähdyksestä, joka yksin pystyy synnyttämään riittävän kuumuuden. Me olemme siis muodostuneet tähtipölystä.
Maapallo syntyi, kun supernovaräjähdyksen jälkeinen kaasu- ja pölypilvi tiivistyi pyöriväksi pilveksi, josta raskaimmat aineet erottuivat ja tiivistyivät planeetoiksi. Niin alkoi maapallon geologinen ja kemiallinen historia, joka on tuottanut yhä kompleksisempia rakenteita.
Yksisoluinen elämä astui kuvaan mukaan pian. Evoluutio synnytti ensin hyvin hitaasti, mutta sitten kiihtyvällä vauhdilla lisää kompleksisuutta. Syntyi monimutkaiseen solujen väliseen yhteistyöhön ja työnjakoon perustuvat monisoluiset oliot ja niiden muodostamat ekojärjestelmät.
Evoluution tuloksena syntyi myös yhteiskunta. Muista apinoista erkaantuneet ihmiset alkoivat kehittää yhteistyötä ja työnjakoa nopean kulttuurillisen oppimisen kautta.
Kun selitetään eri kulttuurien ja sivilisaatioiden nousua ja laskua maatalouskauden aikana, niin usein ratkaiseva etu on ollut joku teknologia, jota muilla ei ole siinä vaiheessa vielä ollut - se on sitten levinnyt ajan kuluessa.
Ei kuitenkaan ole mitään yksinkertaista edistyskaavaa. Parasiittiset paimentolaiset valloittivat melkein koko vanhan maailman, vain persialaiset haarniskoidut ritarit pystyivät vastarintaan. Toisaalta erityisesti mongolit syvensivät globaalia taloutta luomalla pohjan laajalle vaihdolle Euraasiassa.
Viimeisen vuosituhannen aikana asteittain noussut teollinen talous edustaa uutta emergenttiä vaihetta: ihmiskunnan käyttöönsä valjastama energia on moninkertaistunut, eikä maa ole enää vaurauden pääasiallinen lähde.
Tieto on myös valtaa. Tieteellis-teollinen kyky tuottaa ja tuhota on aiheuttanut ihmiskunnan ja maapallon nykyiset ongelmat. Kamppailut eettis-poliittisen oppimisen suunnasta ratkaisevat mikä monista tulevaisuuden mahdollisuuksista toteutuu.
Tämä visio tieteen perimmäisestä ykseydestä ja yhteisvastuusta voisi olla - suomennettuna - kaikkien yliopistoon pyrkivien yhteinen pääsykoekirja ja heidän opintojensa lähtökohta.
Linkit:
Kirjoittajan blogi Helsingin yliopiston verkkosivut
Teksti: Heikki Patomäki
Helsingin yliopiston
kansainvälisen politiikan professori
Kuva: Simo Salmela
