Helsingin yliopisto - tiedeuutinen
Perhosia antennit selässä
Oppivatko perhoset uusille tavoille, kun niiden elinympäristö pirstoutuu? Ymmärtävätkö ne lentää ahkerammin? Ehtiikö evoluutio mukaan muutoksen vauhtiin?
Vk 51 / 2008
Perhosten liikkumista kartoittaakseen Helsingin yliopiston arvostettu metapopulaatiobiologian tutkimusryhmä kiinnitti antenneja Kiinasta, Virosta ja Ahvenanmaalta kotoisin olevien täpläverkkoperhosten selkään. Perhoset vietiin Englantiin, jossa Rothemstad Research -tutkimuslaitos on kehittänyt hyönteisten reaaliaikaiseen seuraamiseen soveltuvan harmonisen tutkan.
Hyönteisten liikkumista ei ole lähetin- eli GPS-pantojen avulla aiemmin juuri tutkittu, vaikka karhujen ja muiden suurten nisäkkäiden seuraaminen niillä on yleistä.
Vastassa oli yllätys, jonka tutkijat äskettäin julkaisivat Yhdysvaltain tiedeakatemian PNAS-lehdessä. He keräsivät informaatiota luonnonolosuhteista, yhteensä yli 50 kilometrin lentopoluilta, joilla perhosten sijainnista saatiin tieto kolmen sekunnin välein.
Erilaiset kotiympäristöt eivät perhosten lentoon vaikuttaneet, vaan Kiinassa ja Virossa suurissa yhtenäisissä elinympäristöissä kehittyneet perhoset liihottelivat siinä kuin Ahvenanmaan pikku kedoilta tuodutkin.
Suurin lentotapojen vaihtelu löytyi Ahvenanmaan sisältä. Vasta perustetuista populaatioista otetut perhoset olivat erityisen aktiivisia, ja vähiten liikkuivat yli viisi vuotta vanhojen populaatioiden yksilöt.
Ainutlaatuisen tarkka lentoinformaatio osoitti siis hyönteisten evoluution hyvin nopeaksi. Viidessä vuodessa populaation keskimääräinen liikkuvuus heilahti äärilaidasta toiseen.
Teksti: Virve Pohjanpalo
Kuva: Otso Ovaskainen
