Helsingin yliopisto
Tuki on parasta luokassa
Kouluympäristöllä on tärkeä rooli myös kaksikielisten nuorten kieli- ja kulttuuri-identiteetin muodostumisessa
Käyttäytymistieteellisen tiedekunnan Siltamat-sarjan yleisöluennolla avattiin eilen yhteiskunnallisia näkökulmia opetukseen. Erityispedagogiikan professori Marjatta Takalan ja dosentti Camilla Koveron puheenvuoroja seurasi vilkas keskustelu.
Takala tarttui puheenvuorossaan kiperään kysymykseen erityislasten osallistumisesta normaaliin kouluopetukseen.
– Vaikka erityisoppilaiden integrointiin eli inkluusioon on periaatteessa sitouduttu, erityisopetusta annetaan yhä useammin osa-aikaisesti, muusta opetuksesta irrallaan, kertoi Takala.
Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että erityisoppilaiden oppimistulokset ovat tavallisissa kouluissa parempia. Toisaalta erityisoppilaat voivat tuntea olevansa yksin normaaliluokassa, missä oma vertaisryhmä puuttuu.
– Erityisoppilaan osallistuminen normaaliin kouluopetukseen on aina prosessi, joka vaatii sitoutumista niin lapsen vanhemmilta kuin koulun koko henkilökunnalta rehtorista keittäjään, painotti Takala. Kun oppilasta tuetaan, inkluusio kannattaa.
Kouluympäristöllä näyttää olevan tärkeä rooli myös kaksikielisten nuorten kieli- ja kulttuuri-identiteetin muodostumisessa, selviää dosentti Camilla Koveron ja Monica Londelin tutkimuksesta.
– Ylpeys omasta kieli- ja kulttuuri-identiteetistä kehittyy ryhmässä. Kun elinympäristö on pääosin suomenkielistä ja kotonakin puhutaan molempia kotimaisia, koulun merkitys kaksikielisen identiteetin omaksumisessa kasvaa, kertoi Kovero.
Kieli-identiteetti vahvistuu alakoulusta yläluokille ja lukioon siirryttäessä. Oppilaat tuntevat hallitsevansa ruotsia paremmin ja myös perheen sisällä ns. sekakielen käyttö vähenee.
Sosiaalisen ympäristön tuki, ryhmään kuuluminen ja oma sitoutuminen ovat kieli-identiteetin rakentumisen kannalta kuitenkin kielitaitoa tärkeämpiä.
Linkit:
Teksti: Sanna Agullana
Kuva: Sanna Schildt
