Kriitikon silmin - Pääkaupunkiseudun teatteriesitykset
Täydelliset miehet
Kellariteatterin uutuus on poikamaista sketsiviihdettä. Tv-sarja Täydelliset naiset saa nyt halpiskomediamaisen urosversion.
Nuoret miehet ovat maailmassa kovilla. onneksi huumori tarjoaa laastaria.
Ensimmäinen havainto: Täydelliset miehet ”kreisi musiikki-komedia” -esityksen miesnäyttelijöissä Sami Roikolassa ja Mikkomarkus Ahtiaisessa riittää karismaa, taitoa ja kykyä hienosäätöön.
Toinen havainto: sketsikimaran materiaali vaikuttaa näille, lähemmäs kolmikymppisiltä näyttäville miehille, kenties vähän turhan teinimäiseltä.
Mirka Myllärin ohjaaman sketsikimaran materiaali on tuotettu osin näyttelijöiden improvisoinnin pohjalta ja yhden kohtauksen käsikirjoitus on saatu Anna-Leena Härkösen niin ikään sketsimäisestä novellista. teos on syntynyt myös se pohtimisesta, mitä on miesten huumori.
Sketsien tekeminen on, kuten tv:n huumoriohjelmista voi huomata, erittäin vaikeaa. Juuri koskaan ei materiaali kovien ammattilaisten muodostamalla käsikirjoittajajoukolla meinaa riittää edes puolen tunnin jaksoon.
Täydelliset miehet -esityksen käsikirjoituksessa on ongelmia, mutta täytyy sanoa, että se kyllä pesee muutamat nykyään lauantai-iltaisin televisiosta lähetettävät lauantaiviihdeohjelmat mennen tulen. Sillä Ahtiainen ja Roikola laittavat itsensä peliin monipuolisemmin ja monissa Myllärin lauluissa on onnistuneen kaksijakoinen tunnelma: huumorilla peitellään jotain vähän vakavampaa. Esimerkiksi ”pervoiluksi” menevä ”Mun sydämen (nyt mä pesen sen)” on oikeastaan aika surullinen.
Esityksessä käydään läpi miesten suhdetta naisiin, seksiin, naisiin, urheiluun, seksiin ja, ai niin naisiin ja seksiin. Välillä livahtaa joukkoon aitoja tunteita ja oiviakin huomioita ystävyydestä.
Miehiselle ystävyydelle nauraminen onnistuu oikein mainiosti. Miesten ystävyyden estot tuntuvat aika liikuttavilta, mutta todellisilta. Välispiikein etenevä esitys tuo tiskiin aina aiheen kerrallaan. Kasper Mårtenson luo osuvaa säveltaustaa miehille.
Kiinnostavinta esityksessä on miehille asetettujen paineiden osoittaminen. Heti alussa miehen odotetaan korjaavan kaikki laitteet. Vaikka havainto ei hohda uutuuttaan, se on juuri sellainen järjetön vaatimus, jonka eteen mies yhä uudelleen joutuu. Miksi ihmeessä miehen pitää ymmärtää teknisistä laitteista naisia enemmän?
Ja roolipaineita alkaa nykymiehelläkin riittää samaa tapaan kuin naisella: pitää olla kuin supermies, mutta samalla herkkä kitaristipoika ja mielellään omistaa mallipojan vartalo.
Naisten alituinen halu puhua tunteista ja kyky manipuloida miehiä herkkyydellä on monessakin sketsissä läsnä. Se on selvästi aika kipeä alue ja siitä irtoaakin hyvää huumoria ja yllättävän suoraa puhetta. Kun naisten alueeksi on annettu tunteet, he myös käyttävät niitä ja hallitsevat niistä puhumisen. Mies saa kuulla olevansa tunnevammainen, jos hänen tunteensa sattuvat olemaan erilaiset kuin nainen haluaa.
Ahtiainen ja Roikola loihtivat näyttämön catwalkille liudan hauskoja tyyppejä ja niiden naisia. Naisista tehdään yllättävän onnistuneitakin karikatyyrejä: ehkä hulvattomin on Ahtiaisen luoma ”Mä rakastan sua”-blondi. Videolla esiintyy parodinen poikabändi nimeltä Älämee boys sekä kaksi urpoa supermiestä.
Näyttelijät pystyisivät kuitenkin irtonaisempaan, sähäkämpään ja aidosti haastavaan ilmaisuun. Nyt kokonaisuudesta jää vähän liian laskelmoitu maku.
Täydelliset miehet – desperate supermen jaksaa kyllä naurattaa, mutta paikoin se hipoo myös sitä rajaa, jolloin hauska kekkulointi muuttuu liukuhihnaviihteeksi.
Olisiko kipupisteitä voitu painella vähän kovempaa? Huumorikin iskee parhaiten silloin, kun tragiikka on lähellä.
Skenet on Helsingin kulttuurikeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lue arvio Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Skenet / Maria Säkö
Kuva: Skenet / Tuomo Manninen
