Kriitikon silmin - Pääkaupunkiseudun teatteriesitykset
Skenet arvioi: Juorupiiri
Tervasaaressa nähdään mainiota kesäteatteria, jossa näytellään niin, että puuteri pöllyää. Teatteri Helsingin naimakauppakohellus on tehty commedia dell´arten henkeen ja ohjauksesta vastaa tyylin asiantuntija Jari Ålander.
Esityksiä 21.8 asti Tervasaaren kesäteatterissa
Jo perinteeksi muodostunut Teatteri Helsingin kesäteatteri Tervasaaressa tuo yleisön eteen jälleen nautittavaa ja taidokasta viihdettä commedia dell´arten henkeen. Hyvässä muistissa on mainio Kahden herran palvelija parin vuoden takaa. Nyt traditio jatkuu italialaisen Carlo Goldonin (1707-1793) innoittamana. 17.6. sai ensi-iltansa Goldonin Juorupiiri, jonka, kuten Kahden herran palvelijankin, on ohjannut Jari Ålander.
Teatteri Helsinki on perehtynyt commedia dell´arteen, joka on taitoa, nokkeluutta, jopa akrobatiaa vaativa teatterin kuningaslaji. Juorupiiri on lajityypin puhdas edustaja. Kohellusta ja hullunkurisia tilanteita riittää. Perinteisesti kyse on jälleen naimakaupoista ja niihin liittyvistä sotkuista. Tällä kertaa morsiona nähdään iloluonteinen Checca (Krista Putkonen-Örn), jota Beppo (Aki Raiskio piirittää. Anna Kauppila, Tarja Matilainen ja Arja Pekurinen muodostavat herraskaisen naisten klikin, joka elää kaupungin juoruista. Lumipalloefekti lähtee liikkeelle, kun kuullaan juoru, ettei Checca olisikaan merikapteeni Tonin (Timo Mann) tytär, vaan äpärä. Näytelmän herkullisuus piilee pallottelussa, kun niin sanotut ”kunnialliset” ihmiset välittävät juorua toisilleen. Viimein nuori kosijakin saa tietää juorun ja tulee toisiin ajatuksiin häitten suhteen. Monien sotkujen jälkeen kaikki kuitenkin selvenee ja lopulta nuoripari saa toisensa, kuten tähän näytelmätyyppiin kuuluukin.
Juonellisesti Juorupiiri ei siis tarjoa mitään kovin ihmeellistä ja uutta, mutta esityksen tenho onkin hullunkurisissa tilannekomiikassa. Esityksessä käytetään paljon tehokeinona dubleerauksia, eli näyttelijät hyppäävät roolista toiseen. Esimerkiksi juorun alkuun pistänyttä pesijätär Catea näyttelee peräti kuusi näyttelijää. Erityisen mainio on Aki Raiskion toinen hahmo, tyhjäntoimittaja Lelio, joka kultaisissa tekohampaissaan on varsin hullunkurinen näky. Raiskiolla on myös hienosti hallussa tyylilajin vaatima fyysinen taituruus.
Erityismaininnan ansaitsee Maija Poskiparran komea puvustus huikeine, lähes surrealistisine peruukkeineen. Sisukkuutta ja asennetta oli myös ensi-illassa näyttelijöillä, jotka epookkiasuissaan vetivät esityksen läpi varsin sateisessa ja vetisessä tunnelmassa.
Olisin kaivannut esitykseen musiikkia tai laulelmia, joilla toimintaa olisi voitu rytmittää. Ainoana laulelmana kuultiin vähän irralliseksi jäänyttä Volgan lautturit -kansanlaulua. Juorupiiri on myös esitys, jonka rytmiikka, erilaiset vitsit ja toimivuus hioutuvat esityskaaren myötä. Svengiä oli ensi-illassa paljon, mutta myöhemmin kesällä varmasti vielä enemmän.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa esityksestä Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle Teatteri Helsingin verkkosivut
Teksti: Skenet / Martti Mäkelä
Kuva: Anna Kauppila
