Kriitikon silmin - Pääkaupunkiseudun teatteriesitykset
Lääkäri vaikka väkisin
Teatteri Helsingin kesäesitys on pirteä ja reipas Molière-tulkinta. Aihe on yllättävän ajankohtainen valelääkäreineen.
Kiinnostavaa ja kivaa, että renessanssiaikainen commedia dell' arte -teatterityyli puree Suomessa yhä uudestaan. Ehkä me olemme näennäisestä synkkyydestä huolimatta ainakin kesäisin farssikansaa. Ja nyt tarkoitan farssilla aidosti hyvää, aikaan ja tyylilajiin sidottua purevan nasevaa komediaa. Teatteri Helsinki on pitkään tehnyt hienoa ja kunnianhimoista työtä tyylilajin parissa.
Jari Ålander on tarttunut taitavalla otteella ranskalaisen Molièren harvemmin nähtyyn klassikkoon. Viimeksi Helsingissä teos on esitetty Ryhmäteatterissa 1991, nyt nähtävä esitys perustuu Ryhmiksen suomennokseen.
Jouko Puolanto esittää muhevasti ja hauskasti vähän laiskaa työmiestä, joka joutuu vaimonsa, tomeran Krista Putkonen-Örnin juonen kohteeksi. Miehen ylimielisyys ja juopottelu johtavat siihen, että hänestä leivotaan lääkäri vastoin tahtoaan. Juoni on yllättävän puhutteleva, kun ajattelemme kaikkia kohuja, joita valelääkärit ovat kuluvana vuotena saaneet aikaan.
Timo Mann esittää uskomattomissa tekohampaissaan lääkäriä työhön passittavaa miestä ja toisessa roolissaan runollista kosijaa. Katja Kiuru esittää taitavalla mimiikalla lakeijaa. Potilaana on Johanna Heimosen tulkitsema mykäksi heittäytynyt Lucinde. Hyvät neuvot ovat kalliit, kun Puolannon esittämä valelääkäri yrittää etsiä keinoja vian parantamiseen. Hänen hätäpäissänsä keksimät "diagnoosit" ovat hauskaa hölynpölyä.
Farssi on tyylilaji, jossa rytmitys on erityisen tärkeä. Ålanderin ohjauksessa rytmitys ja sanalliset sivallukset tulevat esiin hyvin kiitettävästi, jopa fyysisen väkivallan keinoin: Puolanto saa niin sanotusti koivuniemenherraa oikein olan takaa. Jopa väkivaltakohtaukset on kuitenkin toteutettu hauskasti ja veikeää koreografiaa käyttäen.
Muuta ei mutkikkaasta juonesta kannata sanoa, sillä kommervenkeistä huolimatta kaikki lopulta selviää ja rakkaus voittaa, kuten tässä tyylilajissa asiaan kuuluukin.
Myös Maija Poskiparran suunnittelema puvustus tukee tyylilajin yliampuvuutta hauskasti. Puolanto on puettu kotoisasti verkkareihin, kun taas esim. Putkonen-Örn on kaksoisroolissaan puettu mainion seksistiseen tirolilaisasuun tekorintoineen ja peppuineen. Sirpa Taivainen taas näyttäytyy mykän morsion isän roolissa valtavan tekovatsan kanssa.
Teatteri Helsingin esitys on oikein mukavaa kesäteatteria ja sopii kaikille, kunhan vain säät hiukan lämpenisivät.
Skenet on Helsingin kulttuurikeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lue arvio Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Skenet / Martti Mäkelä
Kuva: Anna Kauppila
