Kriitikon silmin - Pääkaupunkiseudun teatteriesitykset
Skenet arvioi: Harmin paikka
Maria Kilven käsikirjoittama näytelmä on haikea ja ajatuksia herättävä intiimi joulutarina. Tiiviissä dialogissa näyttelevät hienosti Anja Pohjola ja Emilia Sinisalo. Suvun kipeää historiaa ja puhumisen vaikeutta käsittelevä esitys on kauden helmi.
Kansallisteatterin Omapohjassa on nähtävissä niin sanottu sesonkinäytelmä, eli täydellisesti jouluun ja sen eri tunnelmiin virittävä esitys. Kyse ei ole kuitenkaan mistään tonttuhyppelystä. Maria Kilven käsikirjoittamassa ja Minna Nurmelinin ohjaamassa Harmin paikassa joulun ihmeet ovat hyvin hienovaraisia ja arkisia. Koruton ja koskettava esitys kertoo suomalaisten perusmentaliteetista: Miksi kipeistä asioista on niin vaikea puhua ja miksi välittömyys on meille niin hankalaa?
Kilven palkittu näytelmä on herättänyt huomiota Keski-Euroopassa, esimerkiksi Saksassa ja Itävallassa. Euroopan mailla on yhteisiä kipeitä muistoja toisesta maailmansodasta, mutta tapa käsitellä traumaa on erilainen. Suomalainen tapa on ollut puhumattomuus.
Harmin paikka on tiivis dialoginäytelmä. Se on kertomus nuoresta opiskelijasta (Emilia Sinisalo), joka matkustaa Helsingistä pikkukaupunkiin viettämään joulua mummonsa kanssa. Mummon roolissa nähdään Anja Pohjola. Näytelmän nimi on monimielinen. Harmin paikkahan kuvaa lievää mielipahaa, mutta alaotsikko; näytelmä perheessä, avaa teemaa pidemmälle. Nuoren naisen ja mummon kohtaaminen on toistuva, jäyhä joulurituaali, johon kuuluu tiettyjä tapoja, kuten hautakynttilöiden vieminen. Verkalleen avautuu myös suvun menneisyys, kipupisteineen ja salaisuuksineen.
Ytimeksi muodostuu nuoren naisen pakottava tarve saada tietää sukunsa historiasta, joka ulottuu menetettyyn Karjalaan. Tänä jouluna hän on varustautunut hankkeeseen tosissaan, mukana on pieni videokamera. Draama syntyy mummon kykenemättömyydestä kertoa kipeistä muistoista. ”Lue se Laila Hietamiehen kirja. Siin se on kuvattu hyvin. En mie siitä osaa mitään kertoa…”, mummo sopertaa ja keskittyy hössöttämiseen ja meteorologisiin havaintoihin. Tyttökin keskittyy raportoimaan mikrofoniinsa monotonisesti kellonaikoja ja joulun etenemistä. Haikeus ja kummankin hahmon riittämättömyyden tunne luovat hyvin omintakeisen tunnelman.
Minna Nurmelinin ohjaus on tyylikäs ja esitys kokonaisuudessaan hyvin vangitseva. Tiiviissä näytelmässä on onnistuttu sohaisemaan suomalaisen joulukuvaston monia, myös alitajuntaan liittyviä muistoja. Jenni Valorinnan videosuunnittelussa seinille heijastuvat unenomaisesti vanhat jouluiset kaitafilmin pätkät.
Kati Lukan lavastuksessa teatteritilan seiniä koristavat hautakynttilät ovat syttyessään häkellyttävä näky. Edesmennyt ukki on näin näyttämöllä läsnä, kuten monet muutkin vainajat. Kun mummo keittää kahvia, keitin porisee kodikkaasti ja vaatimattomien lahjojen paperit rapisevat. Radiosta kuuluu hiljalleen joulumusiikkia. Katsomossa moni nyyhkyttää.
Taitavien näyttelijöiden välillä on luottamuksellinen kontakti. Tämä näkyy ja kuuluu tarkkuutena, kuunteluna, myös uskalluksena olla neuvottomia, kuten hahmojen kuuluu. Emilia Sinisalo on uskottava opiskelijatytön roolissaan. Tietty jäyhyys yhdistyy herkkyyteen. Toppatakissaan hän on stadilainen, mutta mummon sohvalla nukkuessaan hän on kuin viaton lapsi.
Rakastettu komedienne Anja Pohjola on loistava mummon roolissaan. Teksti istuu hyvin Pohjolan suuhun ja hän saa siitä irti paljon nyansseja, sekä koskettavia, että humoristisia. Elämänkokemus, viisaus ja näyttelijän ammattitaito yhdistyvät upeasti. Vaikka Pohjola on esityksen vetonaula, kyseessä ei suinkaan ole hänen monologinsa. Hän ei jyrää Sinisalon hahmoa, vaan on kuunteleva, läsnäoleva. Hössöttävän mummon hahmo, joka ei edes hautausmaalla osaa halata lapsenlastaan, on hieno, koskettava roolityö.
Harmin paikka on vaikuttava ja tunteisiin vetoava joulunäytelmä. Loppuunmyydyt esitykset kertovat jotakin kosketuspinnasta yleisön sydämeen. Tässä olisi erinomainen näytelmä katsottavaksi suvun kesken. Myös lahjavinkki hänelle, jonka on ehkä vaikea puhua läheisensä kanssa. Joskus suurinta läheisyyttä on yhdessä hiljentyminen.
Skenet-verkkolehti
Skenet on Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lisätietoa esityksestä Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle Helsingin kaupunginteatteri
Teksti: Martti Mäkelä
Kuva: Skenet
