Kriitikon silmin - Pääkaupunkiseudun teatteriesitykset
Cyrano de Bergerac
Ryhmäteatterin esitys Suomenlinnassa nousee komeaksi ylistykseksi ritarillisuudelle, runoudelle ja rakkaudelle. Ohjauksesta vastaa Pertti Sveholm.
Ensi-ilta 16.6.2010.
Onpa hienoa elää maassa, jossa tehdään laadukasta teatteria. Ryhmäteatterin kesäiset spektaakkelit Suomenlinnassa ovat odotettuja tapauksia ja jälleen katsojan odotus palkitaan ruhtinaallisesti. Pertti Sveholm on tarttunut taitavalla ja tarkalla kädellä Edmond Rostandin klassikkoon, joka nousee romantiikan, ritarillisuuden ja runouden ylistykseksi.
Rostandin teksti on upea ja täyttää ajasta aikaan draaman oletukset: siinä on vauhtia, muskettimeininkiä, romantiikkaa ja se kiperistä kiperin elämän paradoksi. Kuinka elää intohimoisesti rakastaen, vailla vastarakkautta. Carl-Kristian Rundman näyttelee komeasti ja herkästi Cyranoa, alaistensa ihailemaa upseeria. Hän on taitava paitsi miekkamittelöissä, myös sanansäilän käytössä. Teatterin ja runouden rakastajalla on kuitenkin herkkä kohtansa, liian suuri nenä, josta on muodostunut pakkomielle.
Cyranon elämänikäistä suurta rakkautta, Roxannea näyttelee lumoavan naisellisesti Armi Toivanen.
Klassikon ollessa kyseessä puhutaan usein modernisoinnin tarpeesta. Mielestäni Sveholm on kuitenkin tehnyt viisaan valinnan pitäytyessään näytelmän runollisessa tekstissä ja epookissa. Markus Tsokkinen, Riitta Anttonen-Palo ja Riikka Virtanen ovat luoneet lavastuksineen, puvustuksineen ja peruukkeineen niin komeat puitteet, että autenttinen tunnelma tavoitetaan. Liikuttavan hienoja yksityiskohtia ovat lattiaspotteja ympäröivät näkinkengät ja pienoisteatterin esirippu, jossa ranskasta käännettynä seisoo: Rakkauden teatteri.
Sveholm on hienosti oivaltanut teoksen tragedian; sen, kuinka kohtaamattomista tunteista lopulta alkaa tulla omalaatuinen näytelmä ja elämänmittainen esitys. Hyvin otettu olen siitä, kuinka koko näyttelijäryhmällä on teoksen runomitallinen teksti kaikkine nyansseineen hallussa. Kuuluvuudessa auttavat pienet mikrofonit ja Jussi Kärkkäisen tarkka äänimiksaus. Teksti lentää jouhevasti ja rakkaushuolet saavat ihmeelliset siivet selkäänsä.
Toki Cyrano tarvitsee ympärilleen niin ystäviä kuin vihamiehiäkin, että dramatiikka toteutuisi. Ystävistä jää etenkin mieleen Turkka Mastomäen tulkitsema uskollinen upseeri. Janne Hyytiäinen esittää uljasta muskettisoturia ja tekee myös mainion karikatyyrin juoppona juoruilijana, joka käynnistää näytelmän tapahtumat.
Wanda Dubiel näyttäytyy rehevänä leipurina, joka on aina kärryineen valmiina hädän hetkellä.
Vastapuolella ovat Lauri Tilkasen taitavasti tulkitsema kilpakosija Christian, jonka kanssa Cyrano tekee erikoisen sopimuksen. Christianilla on ulkonäköä, mutta lemmestä lurittelun laita on puutteellinen. Siispä toiselta teksti ja toiselta pusuhuulet. Valtteri Simonen saa kreivin hahmoonsa hienosti kohtalokkuutta ja lipevyyttä.
Vaikka miehisyydestä ja naisen sydämen valloittamisesta tapellaankin oikein miekkojen kera, on Rostand kirjoittanut kauniisti ja viisaasti näytelmäänsä myös sovinnon hetkiä. Lopussa Sveholmin ohjaus muuttuu jopa helläksi ylistykseksi omaperäistä Cyranoa kohtaan.
Näyttelijäkaarti tekee kautta linjan taitavaa ja hyvää työtä. Suomenlinnan laaja näyttämö on komeasti hallussa ja ennakkonäytöksessä näkyi koko ryhmän paneutuminen ja läsnäolo. Myös Jussi Kärkkäisen musiikki tehostaa esityksen tunnelmaa vaihdelleen synkästä enteellisyydestä kauniin lyyrisiin sävyihin. Esityksestä poistuu nauttineena ja samalla kyyneleitä pyyhkien. Ihmeellisiä ovat rakkauden tiet.
Skenet on Helsingin kulttuurikeskuksen julkaisema nettilehti, jonka ideana on tukea taiteen tekijöitä ja yksittäisiä taiteilijoita kulttuuritapahtumien tiedotusvälineenä.
Linkit:
Lue arvio Skenetin verkkosivuilta Skenet-verkkolehden etusivulle
Teksti: Skenet / Martti Mäkelä
Kuva: Tanja Ahola
