Helsingin kaupunginkirjasto - Sanojen aika
Viikon kirjailija:
Riku Korhonen
"Ainoa aiheenvalinnan kriteeri on oman uteliaisuuteni herääminen."
Vko 41/2006
Haastattelussa kirjailija Riku Korhonen
Kysymys:
Olet kirjoittanut romaanin Kahden ja yhden yön tarinoita sekä runokokoelman Savumerkkejä lähtöä harkitseville. Oliko sinulle aina selvää, että kirjoittaisit sekä lyriikkaa että proosaa?
Vastaus:
En mitenkään tietoisesti suunnitellut kirjoittajanurani ensiaskelia. Olen aina lukenut ja kirjoittanut sekä lyriikkaa että proosaa, mutta ensisijaisesti olen kiinnostunut proosasta. Uskon, että mikäli minulla on tulevaisuudessa jotakin omaperäistä annettavaa suomalaiselle kirjallisuudelle, välineenä tulee olemaan proosa. Runojen kirjoittaminen oli henkilökohtaisten syiden innoittama syrjähyppy romaanikäsikirjoituksen työstämisestä. Erosin, olin surullinen enkä jaksanut siinä mielentilassa innostua työn alla olevasta melko raadollisesta romaanista. Niinpä vaihdoin joksikin aikaa välinettä ja tyylilajia ja tein runoja. Se oli sisäisen pakon sanelema teko, ei punnittu päätös.
Kysymys:
Olet ammatiltasi opettaja. Miten opettajan työ ja kirjailijan työ kohtaavat, vai kulkevatko ne eri polkuja?
Vastaus:
Toisinaan opettaminen ja kirjoittaminen kulkevat sopuisasti käsi kädessä ja ruokkivat toinen toistaan, toisinaan taas opettaminen ja nykyisen työpaikkani yliopistobyrokraattiset velvollisuudet syövät liikaakin mahdollisuuksia kirjoittamiselta. Pidän sekä opettamisen sosiaalisuudesta että kirjoittamisen yksinäisyydestä. Tasapainon löytäminen eri duunien välille ei aina ole yksinkertaista. Mutta kenenpä työelämä olisi yksinkertaista. Toivon, että voin lähitulevaisuudessa omistaa enemmän aikaa kirjoittamiselle.
Kysymys:
Oletko aina tiennyt, että sinusta tulee kirjailija?
Vastaus:
Olen halunnut kirjoittaa pienestä pitäen ja aina kirjoittanutkin, tosin välillä hyvin katkonaisesti. Kirjailijuus oli pitkään jonkinlainen idealistinen haave, jota vasten punnitsin olemassaoloni mielekkyyttä: voinko elää siedettävää elämää, mikäli minusta ei tule kirjailijaa? Voin, vastasin itselleni, mutta onnellista minusta ei ainakaan sillä tavalla tule. Niin naurettavaa kuin se onkin, kyllä minä olen aina salaa nähnyt itseni jonkinlaisena kirjailijahahmona, savuke kädessä puntaroimassa elämän ja ihmisen mysteeriä ja tekemässä vaikutusta muihin, en ehkä niinkään varsinaisen työn touhussa. Näissä mielikuvissa on pitkälti kysymys narsistisista ja epäkypsistä impulsseista, mutta niiden merkitystä ammatinvalinnassa ei pidä vähätellä. Haluavathan jotkut pojat rekkamiehiksikin vain siksi, että rekat ovat isoja ja pitävät helvetillistä melua. Kirjailijan ammatin tärkein imagohoukutin on lupaus intensiivisen rikkaasta sisäisestä elämästä, epäsovinnaisesta arjesta ja pienten lukevien piirien ihailusta. Ja muuten ohimennen neuvo kirjailijaksi haluaville: lukekaa myös erityisen huonoja kirjailijoita. Siitä saa itseluottamusta: jos nämä pellet ovat kyenneet siihen, minäkin kykenen.
Kysymys:
Miten runojen ja romaanin kirjoittaminen eroavat toisistaan?
Vastaus:
Suurin ero minun kohdallani on ollut suunnitelmallisuuden määrässä. Sekä ensimmäistä että työn alla olevaa toista romaania hahmottelin etukäteen tarkkaan. Tein yksityiskohtaisia rakennekaavioita ja keräsin materiaalia, etsin oikeaa tyylilajia yrityksen ja erehdyksen kautta. Runokäsikirjoituksen ensimmäisen version taas kirjoitin kuukaudessa vuodenvaihteen opetustauolla, kuohuviinikännissä. Naispuolinen serkkuni oli nimittäin neuvonut, että hänen sydänsurunsa helpottuivat muutaman päivän kuohuviinikuurilla. Kai kuohuviiniin liittyy jokin toiveikkuuden ja elämänjuhlan pirskahteleva aura, vaikkei se olekaan mieskirjailijalle sovelias jylhän maskuliininen juomavalinta. Runojen kirjoittaminen oli spontaania ja epä-älyllistä toimintaa, joka tähtäsi lähinnä oman oloni parantamiseen. En edes ajatellut tekeväni julkaistavaa kirjaa, kunhan vain kirjoitin.
Kysymys:
Mistä ammennat aiheesi?
Vastaus:
Yksinkertaista: siitä mikä naurattaa, satuttaa tai saa mietteliääksi. Ainoa aiheenvalinnan kriteeri on oman uteliaisuuteni herääminen. En pystyisi kiinnostumaan laskelmoivasta aihevalinnasta, pohtimaan että jaaha, ajan merkkien mukaan ensi vuoden syksynä näyttäisi olevan kysyntää kirkkokriittiselle lesboromaanille.
Kysymys:
Huhut kertovat, että sinulla on uusi kirja työn alla. Haluaisitko paljastaa, millaisia aihepiirejä uusi kirjasi käsittelee?
Vastaus:
Perusasioita: rakkautta, seksiä ja politiikkaa.
Kysymys:
Jos sinulla olisi valta, mitkä kolme asiaa haluaisit muuttaa maailmassa?
Vastaus:
En tiedä, uskaltautuisinko sorkkimaan maailmaa. Luultavasti kaikki muuttuisi entistä surkeammaksi. Mutta sanotaan, että muuttaisin ehkä vain naiset, miehet ja huonot säät.
Linkit:
Helsingin kaupunginkirjasto - Sanojen aika Riku Korhonen Sanojen ajassa
Teksti: Laura Pitkonen
Kuva: Kalevi Kukkonen
